Kesän loppu

Viimeisiä päiviä vietetään kirkossa tänä kesänä. Lempäälän kirkko on toiminut kesäkuun alusta tiekirkkona ja nyt huomenna perjantaina on viimeinen aukiolopäivä, jolloin ovet ovat avoinna ja opas paikalla. Ensi kesänä tiekirkkoilu jatkuu taas samanlaisena ja paikalta löytyy päivystävä henkilö, ehkä minä, ehkä joku muu. Toki seurakuntaelämä jatkuu aktiivisena läpi vuoden ja kyseisessä kirkossa on esimerkiksi jumalanpalvelus joka sunnuntai. Mutta jokapäiväinen kirkkokäytäntö näin kesällä supistuu syksyn lähestyessä ja kun niin sanottu arki alkaa.

Olen nauttinut kesästäni paljon ja ollut kiitollinen näin ainutlaatuisesta tilaisuudesta olla kesä kirkossa. Kesä on mennyt todella nopeasti ja tuntuu haikealta lähteä taas opiskelemaan ja aloittaa arkielämä. Lähteä pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Lohduttavaa on kuitenkin tietää, ettei kirkko ja seurakunta täältä minnekään katoa vaan aina voi palata takaisin.

Kesän mittaan kirkossa on käynyt monenlaisia vierailijoita. On ollut vanhoja, nuoria ja lapsia, perheitä, pariskuntia, ystävyksiä ja muutama ryhmäkin. Monet ovat tulleet yksin ja he ovatkin viipyneet vähän pidempään. On ollut paikkakuntalaisia, jotka asuneet sadan metrin päässä kirkosta useamman vuoden, mutta nyt ensimmäistä kertaa rohjenneet tulla sisälle kirkkoon. Paljon on ollut myös kauempaa pohjosesta tulleita sekä muita niin kutsuttuja turisteja ympäri Suomea. Myös ulkomailta on ollut vierailijoita ympäri Eurooppaa sekä muutama jopa Yhdysvalloista asti.

Eniten on kuitenkin ollut ihan Lempäälästä sekä lähikaupungeista, Tampereelta, Nokialta ja Akaasta. Paljon on käynyt itselleni tuttuja, kun paikkakuntalainen olen ja seurakunnassa ollut aktiivisesti. Mutta moneen olen myös tutustunut ja vaki-ihmiset ovat vierailleet kirkossa viikottain. Vanhemmat ihmiset ovat herättäneet suurta kunnioitusta reippaudellaan ja aitoudellaan. Olen kuullut tarinoita vierailijoilta kirkon eri vaiheista ja lapsuudenmuistoista - tärkeimmät kirkkohistoriakuvat olen hahmottanut siis kävijöiltä itseltään ja heidän muistoistaan, en historiikkeja lukemalla! Muutaman vanhemman ihmisen kanssa olen nopeasti tehnyt myös sinunkaupat ja olemme kesän mittaan jopa ystävystyneet.

Itselleni kirkot ovat hienoja historiallisia rakennuksia, joihin liittyy paljon tarinoita. On ollut ilo olla jakamassa Lempäälän kirkon historiikkiä myös eteenpäin kiinnostuneille vierailijoille. Monet ovatkin kyselleet ja halunneet opastuksen kirkon historiasta. Kirkko toimii myös hiljentymisen paikkana ja useat ovat tulleet vain istumaan ja rauhoittumaan alttarin eteen. Tämän olen tietenkin heille suonut ja istua on saanut sen aikaan kun itsestä on tuntunut hyvältä. Muutamat ovat halunneet sytyttää lähetyskynttelikköön myös muistokynttilän.

On ollut ihana huomata, miten kirkko ja seurakunta ovat niin isossa osassa ihmisen eri elämänvaiheita. Kesän aikana on kastettu seurakuntaan uusia jäseniä ja konfirmoitu lukuisia nuoria. Elämän rajallisuudesta on muistuttaneet arkena soitettavat sanomakellot vainajan muistoksi, joita olen kuunnellut kesän mittaan useita. Hautajaisia on ollut näin myös useita ja olen nähnyt muutamia arkkuja kuskattavan kirkkoon, ennen kuin olen lähtenyt pois hautajaissaattueen tieltä. Mutta mielestäni kauneimpia ovat olleet lukuisat avioliittoon siunaamiset. Vihkiharjoituksia olen saanut seurata vierestä, kuinka kukkaistytöt kirmaavat keskikäytävää alttarille  ja pariskunta kävelee rauhallisesti perässä. Seurue on usein pieni ja vaatetus vielä arkinen. Mutta tunnelma on odottava ja jännittynyt. Papin kanssa käydään yhdessä läpi, miten tulee toimia sitten suurena päivänä. Alkukesällä sain osallistua myös Lempäälän kirkossa varsinaiseen vihkimiseen, kun ihana lapsuuden koulukaverini meni naimisiin toisen seurakuntanuoren kanssa!


Haluan lopussa kiittää Lempäälän seurakuntaa vierahtäneestä kesästä. Se on ollut ikimuistoinen ja itselleni merkityksellinen. Olen saanut antaa, mutta paljon enemmän saanut.

Kiva jos olet löytänyt blogiini ja jaksanut lukea esittelyjäni kirkosta. Tahdon toivottaa jokaiselle aurinkoista loppukesää ja syksyn alkua! Ja toivottaa jokaisen tervettulleeksi mukaan Lempäälän seurakunnan toimintaan, jos se on mahdollista. Seurakunta tarjoaa monipuolista toimintaa kaiken ikäisille ympäri vuoden.

Haluan vielä jakaa yhden lempiraamatun kohtani, jokaiselle rohkaisuksi. Se löytyy Joosuan kirjan alusta luvusta yksi jakeesta yhdeksän:
                             
                                 "Muista, että olen sanonut sinulle: ´Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä
                                 lannistu. Herra , sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi."



Terveisin kirkonopas Miisa
 

Alttaritaulut

Lempäälän kirkon alttarikoristus eroaa muista kirkoista siinä, ettei päätyseinällä ole perinteistä alttaritaulua. Itäpäädyn kiviseinällä on kaksi isoa ikkunaa, sinisävyinen nimeltään pilvet ja tämän päällä punasävyinen neliapilaikkuna. (Ikkunoista kerroin enemmän jo aikaisemmin.)

Alttarin yläpuolella ikkunoiden edessä roikkuu nykyään massiivinen krusifiksi. Se on yli kaksi metriä korkea ja todella vaikuttava karuudessaan. Krusifiksia pidetään kirkon vanhimpana esineenä, se on säilynyt aina keskiajalta asti. Huhutaan, että se olisi hankittu jo kirkon vihkiäistilaisuuteen 1500-luvun alussa. Krusifiksin materiaali on koivua, joten se on pohjoismaista tekoa, todennäköisesti jopa kotimaista. Veistos kuvastaa tyypillisesti myöhäiskeskiaikaiselle hurskauselämälle ominaista kärsimysmystiikkaa.

Kirkossa on ollut kuitenkin aikaisemmin "perinteisiä" alttaritaulua, jotka nykyään ovat siirretty muualle kirkkoon. Vanhimmat säilyneet taulut ovat 1700-luvulta turkulaisen Johan Georg Geitellin (1683-1771) maalamat neljä teosta. Teokset ovat nykyisin sijoitettu pohjoissakaran sakariston puoleiselle seinälle ja ne ovat raamitettu yhdeksi tauluksi. Keskelle on jätetty aukko, josta näkee millaista harmaakiveä kirkon rakentamisessa on käytetty.

Taulut hankittiin kirkkoon 1759 suurehkon korjaustyön päätteeksi. Vuoden 1895 kirkon korjaukseen saakka ne olivat kuori-ikkunan ympärillä samassa järjestyksessä kuin nykyisellä paikalla. Taulut kuvaavat pääsiäisen tapahtumia aiheinaan Herran ehtoollinen, Kristus Getsemanessa, ristiinnaulitseminen ja Kristuksen ylösnouseminen.

 

Vuonna 1902 kirkko sai uudet taulut vanhojen tilalle. Lempääläinen Kaarlo Enqvist-Atra maalasi kaksi suurta alttaritaulua, jotka esittivät Kristusta Getsemanessa ja Kristusta ja Maria Magdalenaa. Nuori taiteilija oli vain 22-vuotias kun hän sai tilauksen tehdä kirkkoon taulut. Taulut valmistuivat Italian Firenzessä, josta ne kuljetettiin Lempäälään. Tauluista voi havaita ajan hengen symbolismia, kuten Getsemane-taulun alakulman kaksitoista punaista ruusua tai Maria Magdalena-taulun tuonpuoleisuutta kuvaava punaisena hehkuva taivas. Oli harvinaista, että kirkon alttaritaulut oli tehnyt paikkakunnan "oma" taiteilija ja taulut tulivatkin useille todella rakkaiksi. Välillä hyvin kiihkeistä keskusteluista huolimatta, viimeisen peruskorjauksen yhteydessä taulut siirrettiin lehteriportaikkoihin ristivarsien päätyseinille.

 

Monet vierailijat ovat tienneet juuri nämä taulut ennestään ja ensimmäinen kysymys kirkkoon tullessa on ollutkin: ”Missäs ne Atran maalaukset ovat?” Paljon olen kuullut ylistystä myös maalausten kauneudesta ja siitä, kuinka tärkeitä ne ovat aikoineen kävijälle olleet. Monet ovatkin kritisoineet peruskorjauksessa tehtyä muutosta siirtää taulut yläparville, ja miettineet miksei kauniita tauluja voinut jättää alttarille. Taulujen hyvä kunto ja säilyvyys sisällä kirkossa ovat kuitenkin lohduttaneet ja niiden kuvista tehtyjä postikortteja monet ovat halunneet ostaa myös muistoksi kotiin.

 

Taulujen kuvat ja mahtava krusifiksi eivät pääse oikeuksiinsa ottamissani kuvissa. Ne ovat massiivisia taideteoksia, jotka ovat iso osa kirkon sisustusta. Maalauksien sanoma ja kohtaus tulee selkeästi ja elävästi esille ja värit ovat säilyneet kauniisti (erityisesti luonnollisesti uudemmissa tauluissa.) Alttaritaulut ovat olleet tärkeässä osassa kirkon sisustusta aina, koska ennen lukutaito oli harvassa ja ihmiset kuvien avulla muistelivat raamatun kertomuksia. He kiinnittävät niihin huomiota esimerkiksi pitkien jumalanpalvelusten aikana ja kuvat värittivät ja elävöittivät kirkon joskus ankeitakin seiniä.

 

 

 

 

Tästä lähtee viimeinen viikkoni Lempäälän kirkon oppaana. Enää tämän viikon kirkko on auki tiekirkkona, maaanantaista perjantaihin kello 10-16. Tule siis vielä nyt käymään, jos haluat vierailla kesäisessä kirkossamme ja mahdollisesti kuulla jotain lisää Lempäälän kirkosta!

 

Siunattua viikkoa kaikille ja turvallista koulutien aloitusta perheen pienimmille! :)

 

-Miisa