Kirkon ovien ollessa auki näin kesällä, vierailee täällä monenmoista kansaa. Läheltä ja kaukaa tullutta, isompaa ja pienempää porukkaa ja ikähaarukaltakin laajaa. Kaikkia yhdistää kuitenkin jonkinlainen mielenkiinto vanhaa rakennusta kohtaan. Miksi muuten olisi astuttu sisälle kirkkoon? Jokaisella tietenkin omat syynsä, mutta varmasti jollain tasolla kirkko vetänyt puoleensa jo mahtavalla ulkoasullaan ja koollaan.
Sisällä kirkossa ajan ja ympäröivän maailman voi hetkeksi unohtaa. Puhelimet laitetaan äänettömälle, oma puhe hiljenee, osalla voi mennä jopa kuiskailuksi ja annetaan tilaa hiljaisuudelle. Kunnioitetaan tilaa ja paikkaa. Hassua kirjoittaa, että annetaan tilaa hiljaisuudelle. Mutta näin se on, ainakin osalla ihmisistä. Kokoajan ollaan liikkeessä ja mietitään jo seuraavaa paikkaa ja tapahtumaa. Toivon, että osalle kirkko voisi olla juuri paikka, jossa voisi levähtää. Istua vain hiljaa ja hetken hengähtää.
Itselläni kirkko-oppaan työ on rauhallista, tärkeintä on kohdata ihmisiä ja olla tavoitettavissa. Kuitenkin hiljaisimpina hetkinä löytyy tekemistä. Näin kesän ajan olen osana vastuussa kirkon ylläpitosiivouksesta ja siisteydestä. Lakaisen lattioita, imuroin mattoja ja putsaan tuoleja- paljon löytyy pinta-alaa yli 600 paikkaisesta tilasta. Kun vietän päiväni kirkossa, tunnelma hieman jopa "arkipäiväistyy". Välillä on itsekin kiva istua alas, olla ihan hiljaa ja kuunnella kuuluko mitään.
Kirkossa käy erilaisia ihmisiä. Voisi sanoa, että eniten yksittäisiä miehiä tai naisia sekä pariskuntia. Jonkun verran perheitä sekä muita omatoimisia ryhmiä. Eniten on vierailijoita Lempäälän lähiseuduilta, vain lyhyen matkan päästä. "Aina ajetaan ohi, mutta koskaan ei olla sisään poikettu", olen kuullut monen suusta. Matkaillessa otetaan selvää paikan hienoimmista nähtävyyksistä ja käydään katsomassa ne. Oman paikkakunnan ja lähiseudun "helmet" kuitenkin helposti unohtuvat niiden ollessa niin lähellä.
Muutama järjestetty retkiryhmä on kirkossa myös vieraillut. Kaksi paikallista päiväkotiryhmää ja pari vanhustyön kesäretkeä. Lasten kanssa olemme ihmetelleet hienoja sukuvaakunoita ja menneet katsomaan "maisemia" parvilta alas kirkkosaliin. Kaikkien vierailijoiden yleisin kysymys liittyy kirkon perustamisvuoteen sekä laajennustöihin. Paljon kysellään esineistöstä ja jonkun verran Lempäälän seurakunnasta. Halutessaan saa laajan opastuksen kirkosta.
Ulkomaalaiset turistit ovet myös löytäneet tiensä Lempäälän aika hyvin. Vierailijoita on ollut muun muassa Yhdysvalloista, Kanadasta, Venäjältä sekä monista Euroopan maista esimerkiksi Ranskasta, Isosta-Britanniasta, Ukrainasta, Ruotsista, Saksasta ja Itävallasta. Osalla on ollut suomalaisia sukulaisia tai ystäviä, jotka ovat tuoneet vierailijat Suomeen ja paikkakunnallemme, osa taas on matkailijoita, muutama jopa pitkän matkan pyöräilijöitä!
Kirkon kävijämäärä on selvästi lisääntynyt alkukesästä ja nykyään päivässä voi vierailla montakin kymmentä ihmistä. Lomat ovat alkaneet ja ihmiset uskaltautuneet ehkä enemmän liikkeelle säiden lämmetessä. Lempäälän Pyhän Birgitan kirkon ovet avoinna arkisin kello 10-16 aina 14.8. asti. Tervetuloa!
Aurinkoisin terveisin Miisa
tiistai 14. heinäkuuta 2015
torstai 9. heinäkuuta 2015
Alkukesän kuulumiset
Moikka taas pitkästä aikaa ja pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Kiitos kaikille jotka ovat vierailleet ja lukeneet edellisiä julkaisuja. Kiva, että olet löytänyt tiesi kirkko-oppaan kesäblogiin ja olet kiinnostunut Lempäälän Pyhän Birgitan kirkosta. Jatkossa yritän ehtiä paneutua blogiin paremmin, saada tietotekniset asiat kuntoon ja tulla kertomaan kuulumisia.
Alkukesä on hujahtanut vauhdilla ja paljon on ollut meininkiä myös kirkossa, paksujen kiviseinien sisäpuolella. Vierailijoita on ollut vaihtelevasti, jonkun verran on ollut hiljaisia hetkiä ja viikoittain kirkon täyttää myös erilaiset seurueet. Elämän eri vaiheissa kirkko on vahvasti läsnä ja seurakunnalla iso ja tärkeä osa. Omalta osaltani olen saanut todistaa tulevien tärkeiden päivien harjoituksia. Monet rippileirit Lempäälässä lopettavat ikimuistoisen viikkonsa konfirmaatioharjoitukseen, jossa käydään läpi juhlapäivän jumalanpalveluksen kulku. Missä vaiheessa tulee seistä, koska mennään eteen alttarin ääreen, miten konfirmaatiolaulu kuulostaisi hyvältä ja koska saa lähteä kotiin. Ryhmä on hitsautunut tiiviiksi porukaksi viikon aikana, henki on hyvä ja on vaikea keskittyä ja pysyä hiljaa, kun vieressä istuu uusi hyvä ystävä.
Useita hääseurueita on myös vieraillut kirkossa ja vihkiharjoituksia pidetty yhdessä papin kanssa. Toisinaan on ollut vain tuleva morsian ja sulhanen, toiset haluavat ottaa mukaan lukuisia sukulaisia ja ystäviä. Tunnelma on jännittynyt, kun kävellään keskikäytävää pitkin alttarikaiteen ääreen ja kuunnellaan papin ohjeita.
Kirkossa voi huomata myös elämän rajallisuuden. Arkena kymmenen ja kahdentoista välillä voi kuulla sanomakellojen soiton kellotapulista. Nämä kuolinkellot ilmoittavat seurakuntalaisen pois nukkumisesta ja ovat vainajan omaisten päätettävissä ja vapaaehtoiset. Kellotapulissa on kaksi kelloa, isompi ja pienempi. Sanomakelloista voikin kuulla kumpaa sukupuolta pois nukkunut on ollut ja laskea minkä ikäisenä hän on kuollut. Monet omaiset ja ystävät tulevat kuuntelemaan läheisensä kuolinkelloja kirkonmäelle. Olen myös muutamia kertoja poistunut kirkosta tauolle, kun tummiin pukeutuneita kirkkokansalaisia on saapunut kirkkoon siunaustilaisuuteen. Kerään myytävät korttini ja cd:ni kaappiin ja kirkkosali rauhoitetaan tilaisuuden kunnioittamista varten.
Itselleni on ollut suuri kunnia olla osa seurakunnan toimintaa ja nähdä sellaista mitä ei näe tai mihin ei kiinnitä huomiota niin sanotussa normaalissa arjessa. Vietän päiväni kirkossa ja olen iso osa kirkon toimintaa näin kesällä. Tämä on itselleni myös vahva vastuukysymys ja luottamustehtävä. Avaan kirkon ovat päivittäin ja kutsun vierailijat tervetulleeksi tutustumaan kirkkoon. Yritän kuulostella, mitä kävijä haluaisi tai kaipaisi vierailultaan. Rauhoittumista ja hiljaisuutta, sitä että saa vähän aikaa hengähtää ja istua kirkonpenkissä. Kulttuurielämystä, uuden oppimista. Tietoa historiasta ja kirkon elämän erivaiheista. Uudessa paikassa vierailua ja uuden oppimista. Vai juttukaveria. Yksinäiseen arkeen sosiaalisuutta, sitä että joku on vähän kiinnostunut ja valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan. Seurakuntayhteyttä ja Jumalan sanaa, mitä on mahdollisuus kuulla raamatusta ääneen luettuna joka arkipäivä puolelta päivältä lyhyessä Hetki sanan äärellä-hartaushetkessä.
Alkukesällä paikallislehtemme välissä ilmestyi seurakunnan lehti Kirkonportti, jonka kannessa oli iso kuva minusta ja haastattelu kirkko-oppaan työstä. Tällä viikolla kirkossa vieraili äiti kahden pienen pojan kanssa. He olivat juuri muuttaneet Lempäälään ja olivat nyt tutustumassa kunnan kohteisiin, mukana Lempäälän Pyhän Birgitan kirkko. Pieni noin kolme vuotias Sisu-poika oli nähnyt kuvani lehdessä ja halunnut tehdä minulle lahjaksi tämän todella hienon ja hellyyttävän kortin. Ihana, kiitos Sisu!
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. :) Toivotan kaikille oikein hyvää kesän jatkoa ja toivottavasti alkukesää enemmän auringonpaistetta!
Terveisin Miisa
Alkukesä on hujahtanut vauhdilla ja paljon on ollut meininkiä myös kirkossa, paksujen kiviseinien sisäpuolella. Vierailijoita on ollut vaihtelevasti, jonkun verran on ollut hiljaisia hetkiä ja viikoittain kirkon täyttää myös erilaiset seurueet. Elämän eri vaiheissa kirkko on vahvasti läsnä ja seurakunnalla iso ja tärkeä osa. Omalta osaltani olen saanut todistaa tulevien tärkeiden päivien harjoituksia. Monet rippileirit Lempäälässä lopettavat ikimuistoisen viikkonsa konfirmaatioharjoitukseen, jossa käydään läpi juhlapäivän jumalanpalveluksen kulku. Missä vaiheessa tulee seistä, koska mennään eteen alttarin ääreen, miten konfirmaatiolaulu kuulostaisi hyvältä ja koska saa lähteä kotiin. Ryhmä on hitsautunut tiiviiksi porukaksi viikon aikana, henki on hyvä ja on vaikea keskittyä ja pysyä hiljaa, kun vieressä istuu uusi hyvä ystävä.
Useita hääseurueita on myös vieraillut kirkossa ja vihkiharjoituksia pidetty yhdessä papin kanssa. Toisinaan on ollut vain tuleva morsian ja sulhanen, toiset haluavat ottaa mukaan lukuisia sukulaisia ja ystäviä. Tunnelma on jännittynyt, kun kävellään keskikäytävää pitkin alttarikaiteen ääreen ja kuunnellaan papin ohjeita.
Kirkossa voi huomata myös elämän rajallisuuden. Arkena kymmenen ja kahdentoista välillä voi kuulla sanomakellojen soiton kellotapulista. Nämä kuolinkellot ilmoittavat seurakuntalaisen pois nukkumisesta ja ovat vainajan omaisten päätettävissä ja vapaaehtoiset. Kellotapulissa on kaksi kelloa, isompi ja pienempi. Sanomakelloista voikin kuulla kumpaa sukupuolta pois nukkunut on ollut ja laskea minkä ikäisenä hän on kuollut. Monet omaiset ja ystävät tulevat kuuntelemaan läheisensä kuolinkelloja kirkonmäelle. Olen myös muutamia kertoja poistunut kirkosta tauolle, kun tummiin pukeutuneita kirkkokansalaisia on saapunut kirkkoon siunaustilaisuuteen. Kerään myytävät korttini ja cd:ni kaappiin ja kirkkosali rauhoitetaan tilaisuuden kunnioittamista varten.
Itselleni on ollut suuri kunnia olla osa seurakunnan toimintaa ja nähdä sellaista mitä ei näe tai mihin ei kiinnitä huomiota niin sanotussa normaalissa arjessa. Vietän päiväni kirkossa ja olen iso osa kirkon toimintaa näin kesällä. Tämä on itselleni myös vahva vastuukysymys ja luottamustehtävä. Avaan kirkon ovat päivittäin ja kutsun vierailijat tervetulleeksi tutustumaan kirkkoon. Yritän kuulostella, mitä kävijä haluaisi tai kaipaisi vierailultaan. Rauhoittumista ja hiljaisuutta, sitä että saa vähän aikaa hengähtää ja istua kirkonpenkissä. Kulttuurielämystä, uuden oppimista. Tietoa historiasta ja kirkon elämän erivaiheista. Uudessa paikassa vierailua ja uuden oppimista. Vai juttukaveria. Yksinäiseen arkeen sosiaalisuutta, sitä että joku on vähän kiinnostunut ja valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan. Seurakuntayhteyttä ja Jumalan sanaa, mitä on mahdollisuus kuulla raamatusta ääneen luettuna joka arkipäivä puolelta päivältä lyhyessä Hetki sanan äärellä-hartaushetkessä.
Alkukesällä paikallislehtemme välissä ilmestyi seurakunnan lehti Kirkonportti, jonka kannessa oli iso kuva minusta ja haastattelu kirkko-oppaan työstä. Tällä viikolla kirkossa vieraili äiti kahden pienen pojan kanssa. He olivat juuri muuttaneet Lempäälään ja olivat nyt tutustumassa kunnan kohteisiin, mukana Lempäälän Pyhän Birgitan kirkko. Pieni noin kolme vuotias Sisu-poika oli nähnyt kuvani lehdessä ja halunnut tehdä minulle lahjaksi tämän todella hienon ja hellyyttävän kortin. Ihana, kiitos Sisu!
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. :) Toivotan kaikille oikein hyvää kesän jatkoa ja toivottavasti alkukesää enemmän auringonpaistetta!
Terveisin Miisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)