Kirkon ulkopuolelta

Lempäälän Pyhän Birgitan kirkkoa ympäröi kaunis vanha hautausmaa. Vaikka omaa läheistä tai sukulaista ei olisi sinne haudattu, voi ympäristössä aistia herkän tunnelman. Kirkon keskiaikaisuuden voi havaita myös hyvin ulkopuolelta itä- ja länsipäädyn mahtavasta ulkoasusta ja jykevistä harmaakivistä.

(ensimmäisessä kuvassa kirkon itä-pääty eli alttaripääty, alemmassa kirkon länsi-pääty ja pääovi kirkkosaliin)

Kirkko on rakennettu alkujaan perinteiseen itä-länsi suuntaan. Myöhemmin 1830-luvulla kirkkoon tehtiin suuri laajennus ja se sai etelä- sekä pohjoissiivekkeet. Näin ollen siitä tuli ristikirkko, eli se on ylhäältä katsoen ristinmuotoinen.

 

Kirkkohautausmaalta voi löytää monenlaisia hautakiviä. Tunnetuista henkilöistä voi löytää kirjailija Yrjö Kokon haudan läheltä kirkon eteläsiivekettä. Kirjailija on tunnetun Pessi ja Illusia-tarinan kirjoittaja ja hän oli tärkeä laulujoutsenten puolustaja. Kokon hautakivi on persoonallisen kaunis.

 

  Puutarhatyöntekijät tekevät ahkerasti töitä hautausmaalla siisteyden ja viihtyisyyden ylläpitämiseksi ja se kyllä näkyy. Ulko-ovia koristaa kauniit istutukset ja kukka-asetelmia voi löytää myös muualta ympäristöstä. Ohessa seurakunta puutarhurimme ympärivuotinen blogi, josta löytää kuulumisia kirkkohautausmaan tapahtumista:
http://srkpuutarhuri.blogspot.fi/


Aurinkoisin loppukesän terveisin Miisa

Erilaisia vierailijoita

Kirkon ovien ollessa auki näin kesällä, vierailee täällä monenmoista kansaa. Läheltä ja kaukaa tullutta, isompaa ja pienempää porukkaa ja ikähaarukaltakin laajaa. Kaikkia yhdistää kuitenkin jonkinlainen mielenkiinto vanhaa rakennusta kohtaan. Miksi muuten olisi astuttu sisälle kirkkoon? Jokaisella tietenkin omat syynsä, mutta varmasti jollain tasolla kirkko vetänyt puoleensa jo mahtavalla ulkoasullaan ja koollaan.


Sisällä kirkossa ajan ja ympäröivän maailman voi hetkeksi unohtaa. Puhelimet laitetaan äänettömälle, oma puhe hiljenee, osalla voi mennä jopa kuiskailuksi ja annetaan tilaa hiljaisuudelle. Kunnioitetaan tilaa ja paikkaa. Hassua kirjoittaa, että annetaan tilaa hiljaisuudelle. Mutta näin se on, ainakin osalla ihmisistä. Kokoajan ollaan liikkeessä ja mietitään jo seuraavaa paikkaa ja tapahtumaa. Toivon, että osalle kirkko voisi olla juuri paikka, jossa voisi levähtää. Istua vain hiljaa ja hetken hengähtää.


Itselläni kirkko-oppaan työ on rauhallista, tärkeintä on kohdata ihmisiä ja olla tavoitettavissa. Kuitenkin hiljaisimpina hetkinä löytyy tekemistä. Näin kesän ajan olen osana vastuussa kirkon ylläpitosiivouksesta ja siisteydestä. Lakaisen lattioita, imuroin mattoja ja putsaan tuoleja- paljon löytyy pinta-alaa yli 600 paikkaisesta tilasta. Kun vietän päiväni kirkossa, tunnelma hieman jopa "arkipäiväistyy". Välillä on itsekin kiva istua alas, olla ihan hiljaa ja kuunnella kuuluko mitään.


Kirkossa käy erilaisia ihmisiä. Voisi sanoa, että eniten yksittäisiä miehiä tai naisia sekä pariskuntia. Jonkun verran perheitä sekä muita omatoimisia ryhmiä. Eniten on vierailijoita Lempäälän lähiseuduilta, vain lyhyen matkan päästä. "Aina ajetaan ohi, mutta koskaan ei olla sisään poikettu", olen kuullut monen suusta. Matkaillessa otetaan selvää paikan hienoimmista nähtävyyksistä ja käydään katsomassa ne. Oman paikkakunnan ja lähiseudun "helmet" kuitenkin helposti unohtuvat niiden ollessa niin lähellä.


Muutama järjestetty retkiryhmä on kirkossa myös vieraillut. Kaksi paikallista päiväkotiryhmää ja pari vanhustyön kesäretkeä. Lasten kanssa olemme ihmetelleet hienoja sukuvaakunoita ja menneet katsomaan "maisemia" parvilta alas kirkkosaliin. Kaikkien vierailijoiden yleisin kysymys liittyy kirkon perustamisvuoteen sekä laajennustöihin. Paljon kysellään esineistöstä ja jonkun verran Lempäälän seurakunnasta. Halutessaan saa laajan opastuksen kirkosta.


Ulkomaalaiset turistit ovet myös löytäneet tiensä Lempäälän aika hyvin. Vierailijoita on ollut muun muassa Yhdysvalloista, Kanadasta, Venäjältä sekä monista Euroopan maista esimerkiksi Ranskasta, Isosta-Britanniasta, Ukrainasta, Ruotsista, Saksasta ja Itävallasta. Osalla on ollut suomalaisia sukulaisia tai ystäviä, jotka ovat tuoneet vierailijat Suomeen ja paikkakunnallemme, osa taas on matkailijoita, muutama jopa pitkän matkan pyöräilijöitä!


Kirkon kävijämäärä on selvästi lisääntynyt alkukesästä ja nykyään päivässä voi vierailla montakin kymmentä ihmistä. Lomat ovat alkaneet ja ihmiset uskaltautuneet ehkä enemmän liikkeelle säiden lämmetessä. Lempäälän Pyhän Birgitan kirkon ovet avoinna arkisin kello 10-16 aina 14.8. asti. Tervetuloa!


Aurinkoisin terveisin Miisa

Alkukesän kuulumiset

Moikka taas pitkästä aikaa ja pahoittelut  hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Kiitos kaikille jotka ovat vierailleet ja lukeneet edellisiä julkaisuja. Kiva, että olet löytänyt tiesi kirkko-oppaan kesäblogiin ja olet kiinnostunut Lempäälän Pyhän Birgitan kirkosta. Jatkossa yritän ehtiä paneutua blogiin paremmin, saada tietotekniset asiat kuntoon ja tulla kertomaan kuulumisia.

Alkukesä on hujahtanut vauhdilla ja paljon on ollut meininkiä myös kirkossa, paksujen kiviseinien sisäpuolella. Vierailijoita on ollut vaihtelevasti, jonkun verran on ollut hiljaisia hetkiä ja viikoittain kirkon täyttää myös erilaiset seurueet. Elämän eri vaiheissa kirkko on vahvasti läsnä ja seurakunnalla iso ja tärkeä osa. Omalta osaltani olen saanut todistaa tulevien tärkeiden päivien harjoituksia. Monet rippileirit Lempäälässä lopettavat ikimuistoisen viikkonsa konfirmaatioharjoitukseen, jossa käydään läpi juhlapäivän jumalanpalveluksen kulku. Missä vaiheessa tulee seistä, koska mennään eteen alttarin ääreen, miten konfirmaatiolaulu kuulostaisi hyvältä ja koska saa lähteä kotiin. Ryhmä on hitsautunut tiiviiksi porukaksi viikon aikana, henki on hyvä ja on vaikea keskittyä ja pysyä hiljaa, kun vieressä istuu uusi hyvä ystävä.

Useita hääseurueita on myös vieraillut kirkossa ja vihkiharjoituksia pidetty yhdessä papin kanssa. Toisinaan on ollut vain tuleva morsian ja sulhanen, toiset haluavat ottaa mukaan lukuisia sukulaisia ja ystäviä. Tunnelma on jännittynyt, kun kävellään keskikäytävää pitkin alttarikaiteen ääreen ja kuunnellaan papin ohjeita.

Kirkossa voi huomata myös elämän rajallisuuden. Arkena kymmenen ja kahdentoista välillä voi kuulla sanomakellojen soiton kellotapulista. Nämä kuolinkellot ilmoittavat seurakuntalaisen pois nukkumisesta ja ovat vainajan omaisten päätettävissä ja vapaaehtoiset. Kellotapulissa on kaksi kelloa, isompi ja pienempi. Sanomakelloista voikin kuulla kumpaa sukupuolta pois nukkunut on ollut ja laskea minkä ikäisenä hän on kuollut. Monet omaiset ja ystävät tulevat kuuntelemaan läheisensä kuolinkelloja kirkonmäelle. Olen myös muutamia kertoja poistunut kirkosta tauolle, kun tummiin pukeutuneita kirkkokansalaisia on saapunut kirkkoon siunaustilaisuuteen. Kerään myytävät korttini ja cd:ni kaappiin ja kirkkosali rauhoitetaan tilaisuuden kunnioittamista varten.

Itselleni on ollut suuri kunnia olla osa seurakunnan toimintaa ja nähdä sellaista mitä ei näe tai mihin ei kiinnitä huomiota niin sanotussa normaalissa arjessa. Vietän päiväni kirkossa ja olen iso osa kirkon toimintaa näin kesällä. Tämä on itselleni myös vahva vastuukysymys ja luottamustehtävä. Avaan kirkon ovat päivittäin ja kutsun vierailijat tervetulleeksi tutustumaan kirkkoon. Yritän kuulostella, mitä kävijä haluaisi tai kaipaisi vierailultaan. Rauhoittumista ja hiljaisuutta, sitä että saa vähän aikaa hengähtää ja istua kirkonpenkissä. Kulttuurielämystä, uuden oppimista. Tietoa historiasta ja kirkon elämän erivaiheista. Uudessa paikassa vierailua ja uuden oppimista. Vai juttukaveria. Yksinäiseen arkeen sosiaalisuutta, sitä että joku on vähän kiinnostunut ja valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan. Seurakuntayhteyttä ja Jumalan sanaa, mitä on mahdollisuus kuulla raamatusta ääneen luettuna joka arkipäivä puolelta päivältä lyhyessä Hetki sanan äärellä-hartaushetkessä.

Alkukesällä paikallislehtemme välissä ilmestyi seurakunnan lehti Kirkonportti, jonka kannessa oli iso kuva minusta ja haastattelu kirkko-oppaan työstä. Tällä viikolla kirkossa vieraili äiti kahden pienen pojan kanssa. He olivat juuri muuttaneet Lempäälään ja olivat nyt tutustumassa kunnan kohteisiin, mukana Lempäälän Pyhän Birgitan kirkko. Pieni noin kolme vuotias Sisu-poika oli nähnyt kuvani lehdessä ja halunnut tehdä minulle lahjaksi tämän todella hienon ja hellyyttävän kortin. Ihana, kiitos Sisu!

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. :) Toivotan kaikille oikein hyvää kesän jatkoa ja toivottavasti alkukesää enemmän auringonpaistetta!

Terveisin  Miisa

Kesä on alkanut ja kirkon ovi on auki!

Heipä hei täältä taas! :) Pari viikkoa sitten Lempäälän Pyhän Birgitan kirkon ovet avautuivat taas ja kirkko toimii myös tänä vuonna tiekirkkona. Kesällä yhteensä noin 260 kirkkoa ympäri Suomea on avoinna vierailijoille ja ohi ajajille, ja Lempäälän kirkko on yksi näistä. Ja minulla on kunnia toimia tiekirkko-oppaana myös tänä kesänä!


Nimeni on siis Miisa ja kirjoitin mietteitäni tähän blogiin vuosi sitten kesällä. Kesätyöni on ainutlaatuinen: vietän päiväni keskiaikaisessa kivikirkossa kertoen sen historiasta ja esineistöistä vierailijoille sekä huolehtien sen siisteydestä. Päivät ovat menolla tapaa erilaisia, vaikka työ periaatteessa joka päivä samanlaista. Ilmat vaihtelee välillä on helle ja aurinko porottaa, välillä taas tuulee ja myrskyää niin että katto humisee ja narahtelee. Vierailijoita käy joku päivä vain yksi kaksi koko päivänä toisena taas tulee iso ryhmä ja meininkiä riittää. On hienoa vaikka olosuhteet ja ympäristö muuttuu oma jykevä kirkkomme seisoo uljaana keskellä pientä kylää. Ihmiset ovat tulleet rauhoittumaan ja miettimään kirkkoon jo satoja vuosia, juhlimaan ja iloitsemaan, suremaan ja hakemaan lohtua eri elämän tilanteissa ja tunteissa.


Toivotan sinut tervetulleeksi lukemaan blogiani myös tänä kesänä ja tutustumaan tiekirkko-oppaan työhön! Tule myös ihmeessä vierailemaan Lempäälän kirkkoon jos halua ja kykenemistä vain on! :)
Kirkko avoinna 14.8. asti arkipäivisin kello 10-16.


Kesäterveisin Miisa

Kesän loppu

Viimeisiä päiviä vietetään kirkossa tänä kesänä. Lempäälän kirkko on toiminut kesäkuun alusta tiekirkkona ja nyt huomenna perjantaina on viimeinen aukiolopäivä, jolloin ovet ovat avoinna ja opas paikalla. Ensi kesänä tiekirkkoilu jatkuu taas samanlaisena ja paikalta löytyy päivystävä henkilö, ehkä minä, ehkä joku muu. Toki seurakuntaelämä jatkuu aktiivisena läpi vuoden ja kyseisessä kirkossa on esimerkiksi jumalanpalvelus joka sunnuntai. Mutta jokapäiväinen kirkkokäytäntö näin kesällä supistuu syksyn lähestyessä ja kun niin sanottu arki alkaa.

Olen nauttinut kesästäni paljon ja ollut kiitollinen näin ainutlaatuisesta tilaisuudesta olla kesä kirkossa. Kesä on mennyt todella nopeasti ja tuntuu haikealta lähteä taas opiskelemaan ja aloittaa arkielämä. Lähteä pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Lohduttavaa on kuitenkin tietää, ettei kirkko ja seurakunta täältä minnekään katoa vaan aina voi palata takaisin.

Kesän mittaan kirkossa on käynyt monenlaisia vierailijoita. On ollut vanhoja, nuoria ja lapsia, perheitä, pariskuntia, ystävyksiä ja muutama ryhmäkin. Monet ovat tulleet yksin ja he ovatkin viipyneet vähän pidempään. On ollut paikkakuntalaisia, jotka asuneet sadan metrin päässä kirkosta useamman vuoden, mutta nyt ensimmäistä kertaa rohjenneet tulla sisälle kirkkoon. Paljon on ollut myös kauempaa pohjosesta tulleita sekä muita niin kutsuttuja turisteja ympäri Suomea. Myös ulkomailta on ollut vierailijoita ympäri Eurooppaa sekä muutama jopa Yhdysvalloista asti.

Eniten on kuitenkin ollut ihan Lempäälästä sekä lähikaupungeista, Tampereelta, Nokialta ja Akaasta. Paljon on käynyt itselleni tuttuja, kun paikkakuntalainen olen ja seurakunnassa ollut aktiivisesti. Mutta moneen olen myös tutustunut ja vaki-ihmiset ovat vierailleet kirkossa viikottain. Vanhemmat ihmiset ovat herättäneet suurta kunnioitusta reippaudellaan ja aitoudellaan. Olen kuullut tarinoita vierailijoilta kirkon eri vaiheista ja lapsuudenmuistoista - tärkeimmät kirkkohistoriakuvat olen hahmottanut siis kävijöiltä itseltään ja heidän muistoistaan, en historiikkeja lukemalla! Muutaman vanhemman ihmisen kanssa olen nopeasti tehnyt myös sinunkaupat ja olemme kesän mittaan jopa ystävystyneet.

Itselleni kirkot ovat hienoja historiallisia rakennuksia, joihin liittyy paljon tarinoita. On ollut ilo olla jakamassa Lempäälän kirkon historiikkiä myös eteenpäin kiinnostuneille vierailijoille. Monet ovatkin kyselleet ja halunneet opastuksen kirkon historiasta. Kirkko toimii myös hiljentymisen paikkana ja useat ovat tulleet vain istumaan ja rauhoittumaan alttarin eteen. Tämän olen tietenkin heille suonut ja istua on saanut sen aikaan kun itsestä on tuntunut hyvältä. Muutamat ovat halunneet sytyttää lähetyskynttelikköön myös muistokynttilän.

On ollut ihana huomata, miten kirkko ja seurakunta ovat niin isossa osassa ihmisen eri elämänvaiheita. Kesän aikana on kastettu seurakuntaan uusia jäseniä ja konfirmoitu lukuisia nuoria. Elämän rajallisuudesta on muistuttaneet arkena soitettavat sanomakellot vainajan muistoksi, joita olen kuunnellut kesän mittaan useita. Hautajaisia on ollut näin myös useita ja olen nähnyt muutamia arkkuja kuskattavan kirkkoon, ennen kuin olen lähtenyt pois hautajaissaattueen tieltä. Mutta mielestäni kauneimpia ovat olleet lukuisat avioliittoon siunaamiset. Vihkiharjoituksia olen saanut seurata vierestä, kuinka kukkaistytöt kirmaavat keskikäytävää alttarille  ja pariskunta kävelee rauhallisesti perässä. Seurue on usein pieni ja vaatetus vielä arkinen. Mutta tunnelma on odottava ja jännittynyt. Papin kanssa käydään yhdessä läpi, miten tulee toimia sitten suurena päivänä. Alkukesällä sain osallistua myös Lempäälän kirkossa varsinaiseen vihkimiseen, kun ihana lapsuuden koulukaverini meni naimisiin toisen seurakuntanuoren kanssa!


Haluan lopussa kiittää Lempäälän seurakuntaa vierahtäneestä kesästä. Se on ollut ikimuistoinen ja itselleni merkityksellinen. Olen saanut antaa, mutta paljon enemmän saanut.

Kiva jos olet löytänyt blogiini ja jaksanut lukea esittelyjäni kirkosta. Tahdon toivottaa jokaiselle aurinkoista loppukesää ja syksyn alkua! Ja toivottaa jokaisen tervettulleeksi mukaan Lempäälän seurakunnan toimintaan, jos se on mahdollista. Seurakunta tarjoaa monipuolista toimintaa kaiken ikäisille ympäri vuoden.

Haluan vielä jakaa yhden lempiraamatun kohtani, jokaiselle rohkaisuksi. Se löytyy Joosuan kirjan alusta luvusta yksi jakeesta yhdeksän:
                             
                                 "Muista, että olen sanonut sinulle: ´Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä
                                 lannistu. Herra , sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi."



Terveisin kirkonopas Miisa
 

Alttaritaulut

Lempäälän kirkon alttarikoristus eroaa muista kirkoista siinä, ettei päätyseinällä ole perinteistä alttaritaulua. Itäpäädyn kiviseinällä on kaksi isoa ikkunaa, sinisävyinen nimeltään pilvet ja tämän päällä punasävyinen neliapilaikkuna. (Ikkunoista kerroin enemmän jo aikaisemmin.)

Alttarin yläpuolella ikkunoiden edessä roikkuu nykyään massiivinen krusifiksi. Se on yli kaksi metriä korkea ja todella vaikuttava karuudessaan. Krusifiksia pidetään kirkon vanhimpana esineenä, se on säilynyt aina keskiajalta asti. Huhutaan, että se olisi hankittu jo kirkon vihkiäistilaisuuteen 1500-luvun alussa. Krusifiksin materiaali on koivua, joten se on pohjoismaista tekoa, todennäköisesti jopa kotimaista. Veistos kuvastaa tyypillisesti myöhäiskeskiaikaiselle hurskauselämälle ominaista kärsimysmystiikkaa.

Kirkossa on ollut kuitenkin aikaisemmin "perinteisiä" alttaritaulua, jotka nykyään ovat siirretty muualle kirkkoon. Vanhimmat säilyneet taulut ovat 1700-luvulta turkulaisen Johan Georg Geitellin (1683-1771) maalamat neljä teosta. Teokset ovat nykyisin sijoitettu pohjoissakaran sakariston puoleiselle seinälle ja ne ovat raamitettu yhdeksi tauluksi. Keskelle on jätetty aukko, josta näkee millaista harmaakiveä kirkon rakentamisessa on käytetty.

Taulut hankittiin kirkkoon 1759 suurehkon korjaustyön päätteeksi. Vuoden 1895 kirkon korjaukseen saakka ne olivat kuori-ikkunan ympärillä samassa järjestyksessä kuin nykyisellä paikalla. Taulut kuvaavat pääsiäisen tapahtumia aiheinaan Herran ehtoollinen, Kristus Getsemanessa, ristiinnaulitseminen ja Kristuksen ylösnouseminen.

 

Vuonna 1902 kirkko sai uudet taulut vanhojen tilalle. Lempääläinen Kaarlo Enqvist-Atra maalasi kaksi suurta alttaritaulua, jotka esittivät Kristusta Getsemanessa ja Kristusta ja Maria Magdalenaa. Nuori taiteilija oli vain 22-vuotias kun hän sai tilauksen tehdä kirkkoon taulut. Taulut valmistuivat Italian Firenzessä, josta ne kuljetettiin Lempäälään. Tauluista voi havaita ajan hengen symbolismia, kuten Getsemane-taulun alakulman kaksitoista punaista ruusua tai Maria Magdalena-taulun tuonpuoleisuutta kuvaava punaisena hehkuva taivas. Oli harvinaista, että kirkon alttaritaulut oli tehnyt paikkakunnan "oma" taiteilija ja taulut tulivatkin useille todella rakkaiksi. Välillä hyvin kiihkeistä keskusteluista huolimatta, viimeisen peruskorjauksen yhteydessä taulut siirrettiin lehteriportaikkoihin ristivarsien päätyseinille.

 

Monet vierailijat ovat tienneet juuri nämä taulut ennestään ja ensimmäinen kysymys kirkkoon tullessa on ollutkin: ”Missäs ne Atran maalaukset ovat?” Paljon olen kuullut ylistystä myös maalausten kauneudesta ja siitä, kuinka tärkeitä ne ovat aikoineen kävijälle olleet. Monet ovatkin kritisoineet peruskorjauksessa tehtyä muutosta siirtää taulut yläparville, ja miettineet miksei kauniita tauluja voinut jättää alttarille. Taulujen hyvä kunto ja säilyvyys sisällä kirkossa ovat kuitenkin lohduttaneet ja niiden kuvista tehtyjä postikortteja monet ovat halunneet ostaa myös muistoksi kotiin.

 

Taulujen kuvat ja mahtava krusifiksi eivät pääse oikeuksiinsa ottamissani kuvissa. Ne ovat massiivisia taideteoksia, jotka ovat iso osa kirkon sisustusta. Maalauksien sanoma ja kohtaus tulee selkeästi ja elävästi esille ja värit ovat säilyneet kauniisti (erityisesti luonnollisesti uudemmissa tauluissa.) Alttaritaulut ovat olleet tärkeässä osassa kirkon sisustusta aina, koska ennen lukutaito oli harvassa ja ihmiset kuvien avulla muistelivat raamatun kertomuksia. He kiinnittävät niihin huomiota esimerkiksi pitkien jumalanpalvelusten aikana ja kuvat värittivät ja elävöittivät kirkon joskus ankeitakin seiniä.

 

 

 

 

Tästä lähtee viimeinen viikkoni Lempäälän kirkon oppaana. Enää tämän viikon kirkko on auki tiekirkkona, maaanantaista perjantaihin kello 10-16. Tule siis vielä nyt käymään, jos haluat vierailla kesäisessä kirkossamme ja mahdollisesti kuulla jotain lisää Lempäälän kirkosta!

 

Siunattua viikkoa kaikille ja turvallista koulutien aloitusta perheen pienimmille! :)

 

-Miisa

Arvaa mikä?

Kirkossa oleillessani ja kiertäessäni, olen huomannut mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sisustuksessa ilmenee asioita, jotka eroavat normaalin asutuksen kalustuksesta; tietenkin koska kyseessä on kirkko. Monista esineistä vierailijatkin ovat kyselleet, että mikäs tämä on ja mikä tehtävä sillä on. Siksi päätin tehdä hieman erilaisen julkaisun ja kuvata kirkkoa eri näkökulmasta kuin yleensä. En ole kauheasti kuvaillut, joten osa kuvista on hieman huonolaatuisia, mutta se ei tässä tilanteessa haittaa.  Seuraavassa esitän ”kuva-arvoituksia” sisältä kirkosta ja teidän tulee arvata mistä tämä kuva olisi otettu tai mikä tarkoitus kuvassa olevalla esineellä on J

Eikun arvailemaan!

 

(pieniä nauloja naulattu kiviseinään virsinumeroita varten, sijaitsee alttarin vieressä, kummassakin ristikäytävässä ja yläparvilla)

 

 

(puusta tehdyt ”naulakot” kolehtihaaveja varten, sijaitsee alttarin vasemmalla puolella kirkkosalista katsottuna, sakastin oven vieressä. Kun kolehti on kerätty, se tuodaan alttarin eteen siunattavaksi. Tämän jälkeen haavit ripustetaan naulakoihin ja kolehdinkerääjä kumartaa alttarille ja kirkkokansaan päin ja lähtee pois.)

 

 

(paljon pieniä valkoisia kynttilöitä tiiviisti laatikossaan. Kyseessä iso lähetyskynttelikkö, johon voi sytyttää kynttilän esimerkiksi läheisensä muistoksi. Kynttelikön alhaalla laatikko, josta voi ottaa kynttilän ja laittaa sen palamaan kynttelikköön. Keskellä pieni lipas vapaaehtoista maksua varten.)

 

 

(yksityiskohta kirkon uruista. Kuva otettu urkujen takaa, jossa puuelementtejä. Lempäälän urut ovat kirkon kolmannet ja ne ovat 31-äänikertaiset ja valmistanut vuonna 1987 urkurakentamo Veikko Virtanen.)

 

(keskimmäisen kattokruunun pitkä vaijeri ylös keskihoviin asti. Kannattelee massiivista ja painavaa kattokruunua.)

 

 

(yksityiskohta kirkon saarnatuolista. Kuva otettu ylhäältä parvelta ja siinä näkyy vain pieni yksityiskohta, lehtikoristelu. Saarnatuoli on tyyliltään uusgoottilainen ja se on vuodelta 1839. Se valmistettiin kirkon vihkijäisiin, suuren ristisiivekkeiden laajennustyön yhteyteen.)

 

 

(kuvio kirkon käytävämatoista. Pitkät, paksut matot menevät läpi kirkon, eteläsiivestä pohjoiseen ja pääovelta alttarille asti.)

 

 

(kirkon virsikirjoja hyllyssä rivissä. Kirkossa käytetään punakantisia virsikirjoja, jonka kannessa on painettuna kuva Pyhän Birgitan kirkosta. Sisäsivulla sanotaan, että kirja on ”hyväksytty  kirkolliskokouksessa 13.helmikuuta 1986.)

 

Ekstra kuva, joka melko vaikea:

 

(kuvassa lempääläisen Mikko Matinpoika Mikkolan puumerkki muistotaulussa. Muistotaulussa Lempäälän ja lähitienoon talonpojat ovat tehneet anomuksen Venäjän keisarille tuomioistuimissa käytettävän suomen kielen puolesta. Taulu on vuodelta 1845 ja sen anomus hylättiin. Keskellä olevaa tekstiä reunustavat 16 talonpojan henkilökohtaiset puumerkit. Taulu sijaitsee kirkossa urkuparvelle johtavien portaiden tasanteella.)

 

 

Kuinka monta oikeaa veikkausta sait?

 

-Miisa