Arvaa mikä?

Kirkossa oleillessani ja kiertäessäni, olen huomannut mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sisustuksessa ilmenee asioita, jotka eroavat normaalin asutuksen kalustuksesta; tietenkin koska kyseessä on kirkko. Monista esineistä vierailijatkin ovat kyselleet, että mikäs tämä on ja mikä tehtävä sillä on. Siksi päätin tehdä hieman erilaisen julkaisun ja kuvata kirkkoa eri näkökulmasta kuin yleensä. En ole kauheasti kuvaillut, joten osa kuvista on hieman huonolaatuisia, mutta se ei tässä tilanteessa haittaa.  Seuraavassa esitän ”kuva-arvoituksia” sisältä kirkosta ja teidän tulee arvata mistä tämä kuva olisi otettu tai mikä tarkoitus kuvassa olevalla esineellä on J

Eikun arvailemaan!

 

(pieniä nauloja naulattu kiviseinään virsinumeroita varten, sijaitsee alttarin vieressä, kummassakin ristikäytävässä ja yläparvilla)

 

 

(puusta tehdyt ”naulakot” kolehtihaaveja varten, sijaitsee alttarin vasemmalla puolella kirkkosalista katsottuna, sakastin oven vieressä. Kun kolehti on kerätty, se tuodaan alttarin eteen siunattavaksi. Tämän jälkeen haavit ripustetaan naulakoihin ja kolehdinkerääjä kumartaa alttarille ja kirkkokansaan päin ja lähtee pois.)

 

 

(paljon pieniä valkoisia kynttilöitä tiiviisti laatikossaan. Kyseessä iso lähetyskynttelikkö, johon voi sytyttää kynttilän esimerkiksi läheisensä muistoksi. Kynttelikön alhaalla laatikko, josta voi ottaa kynttilän ja laittaa sen palamaan kynttelikköön. Keskellä pieni lipas vapaaehtoista maksua varten.)

 

 

(yksityiskohta kirkon uruista. Kuva otettu urkujen takaa, jossa puuelementtejä. Lempäälän urut ovat kirkon kolmannet ja ne ovat 31-äänikertaiset ja valmistanut vuonna 1987 urkurakentamo Veikko Virtanen.)

 

(keskimmäisen kattokruunun pitkä vaijeri ylös keskihoviin asti. Kannattelee massiivista ja painavaa kattokruunua.)

 

 

(yksityiskohta kirkon saarnatuolista. Kuva otettu ylhäältä parvelta ja siinä näkyy vain pieni yksityiskohta, lehtikoristelu. Saarnatuoli on tyyliltään uusgoottilainen ja se on vuodelta 1839. Se valmistettiin kirkon vihkijäisiin, suuren ristisiivekkeiden laajennustyön yhteyteen.)

 

 

(kuvio kirkon käytävämatoista. Pitkät, paksut matot menevät läpi kirkon, eteläsiivestä pohjoiseen ja pääovelta alttarille asti.)

 

 

(kirkon virsikirjoja hyllyssä rivissä. Kirkossa käytetään punakantisia virsikirjoja, jonka kannessa on painettuna kuva Pyhän Birgitan kirkosta. Sisäsivulla sanotaan, että kirja on ”hyväksytty  kirkolliskokouksessa 13.helmikuuta 1986.)

 

Ekstra kuva, joka melko vaikea:

 

(kuvassa lempääläisen Mikko Matinpoika Mikkolan puumerkki muistotaulussa. Muistotaulussa Lempäälän ja lähitienoon talonpojat ovat tehneet anomuksen Venäjän keisarille tuomioistuimissa käytettävän suomen kielen puolesta. Taulu on vuodelta 1845 ja sen anomus hylättiin. Keskellä olevaa tekstiä reunustavat 16 talonpojan henkilökohtaiset puumerkit. Taulu sijaitsee kirkossa urkuparvelle johtavien portaiden tasanteella.)

 

 

Kuinka monta oikeaa veikkausta sait?

 

-Miisa

Kirkon historiaa

Kirkkoelämä on jatkunut rauhallisissa merkeissä, mutta selvästi aktiivisempana kuin kesäkuussa. Vierailijoita on käynyt pari-kolmekymmentäkin päivässä ja ulkomaalaisiakin on ollut. Ilma on ollut ulkona kovin vaihteleva, lämpötila on ollut helteen puolella ja aurinko paistanut, mutta rajuja sadekuuroja on myös tullut ja vähän jopa ukkostanut. Moni onkin piipahtanut kirkkoon viilentymään ulkona olevaa painostavaa ilmaa. Alkukesän todella viileiden ilmojen ja jopa yöpakkasten vuoksi kivikirkkokin viileni ja sisällä oli melko kylmä ja sai kulkea pitkissä housuissa ja paksussa villapaidassa. Nyt kirkon sisälämpötila on kuitenkin noussut ja oppaallakin on sopivan mukava työympäristö. J

Seuraavassa tekstissä kerron Pyhän Birgitan kirkon syntyhistoriaa ja rakennusvaiheita. Tietoja olen ottanut kirkkomme historiikista ja suntioltamme kuulumista tiedoista. Tässä siis tiivistettynä kirkon tarina:

Lempäälän kunnan alueella on ollut asutusta pitkään. Ennen omaa kirkkoa, 1200-luvulla, kuntalaiset kävivät Karkussa Sastamalan kirkossa. 1300-luvun alussa kirkkomatka lyheni yli puolella, kun Pirkkalaan valmistui kirkko.  Hieman myöhemmin saatiin oma kirkko Lempäälän rajojen sisäpuolelle Aimalaan, joka kuitenkin tuhopoltettiin kylän hullun toimesta. (Huhu kertoo että poltto olisi ollut ”suunniteltu”, koska kirkko edelleen sijaitsi liian kaukana kylästä.)  Tästä kirkosta saatiin kuitenkin pelastettua neljä pientä pyhimyksen kuvaa: Paavali, Pietari, Birgitta ja Magdaleena. Miesten pyhimyksen kuvat laitettiin toiselle lautalle ja naiset toiselle ja niiden oli ennustava uudet kirkon paikat. Miesten lautta ajelehtikin Vesilahdelle ja sille paikalle rakennettiin Vesilahden kirkko. Naisten lautta ajelehti aluksi järven toiselle puolelle Hauralaan, mutta se ei ollut hyvä paikka kirkolle. Siispä kun tuuli oli suotuisampi, lähetettiin lautta uudelleen vesille ja se rantautui Telkäntaipaleelle, nykyisin kutsuttuun Myllyrantaan, jonne alettiin rakentaa nykyistä kirkkoa.  Tässä paikalla oli sijainnut myös vanha kalmisto eli hautausmaa.

 

 

Kuva Lempäälän kirkosta: Selim Lindgvistin akvarelli vuodelta 1892. (Kirkon historiikista otettu.)

 

Kirkon rakentamisvuodeksi, jolloin se olisi valmistunut, on useiden tutkimusten perusteella vakiintunut vuosi 1504. Uskomuksen mukaan kirkko olisi jättiläisten rakentama, jolloin Pirkko peikko olisi istunut uljaan kiviseinämän päällä ja heilutellut jalkojaan. Muitakin uskomuksia rakentamiseen liittyy, mutta ne taitavat olla vain legendoja. J Kirkon seinät ovat harmaakiveä ja lähes kaksi metriä paksut, joten tuntuu uskomattomalta miten ne on saatu koottua sen ajan välineillä ja tarvikkeilla.

Aluksi kirkko oli suorakaiteen muotoinen, yksilaivainen, kuten monet myöhäiskeskiajan satakuntalaiset kirkot. Kirkon vanhimpana osana pidetään sakaristoa eli kirkon sakastia, ja se saattaa olla hieman vanhempi kuin itse runkokirkko. Tästä ei ole kuitenkaan varmuutta. Kirkon eteläsivulla oli sijainnut myös asehuone, joka purettiin kirkon laajennustöissä. 1830-luvulla tehtiin kirkon historian suurin remontti, kun se laajennettiin ristikirkoksi. Kirkon uudet etelä- ja pohjoissiivekkeet olivat lähes symmetriset vanhan rungon kanssa, vain hieman leveämmät. Kirkon ulkoasua muuttivat myös vanhojen ikkunoiden laajentaminen sekä päätyihin avatut kookkaat neliapilan muotoiset ikkunat. Kolmeen ristivarteen rakennettiin myös lehterit.

 

Kuvat kirkon eri vaiheista ja suunnitelmista. Kuvat otettu kirkon historiikista, josta löytyy myös lisätietoa eri vaiheista.

 

 

Vuosisatojen kuluessa kirkossa on tehty useita korjaus- ja muutostöitä. Viimeinen kirkon peruskorjaus tehtiin vuonna 1982-1984 ja sen suunnitteli Eila Piironen-Havas. Kirkon sisätilat muuttuivat oleellisesti ja suuria muutoksia tehtiin. Länsipäädyn urkulehteri purettiin ja urut siirtyivät pohjoissiipeen, lattiat ja katto uusittiin ja kirkkosali sai uudet penkit. Myös vanhat Enqvist-Atran alttarimaalaukset siirtyivät lehtereille ja keskiaikainen krusifiksi sai kunniapaikan kirkon alttarilla. Muutosten tavoitteena oli korostaa kirkon keskiaikaista tila-arkkitehtuuria.  

 

Kuvia nykyisestä kirkosta.

 

 

Tämän jälkeen kirkossa ei ole tehty remontteja, vain ylläpitosiivousta ja paikkausta, sekä uudistusta nykyaikaan. 2000-luvun alussa muutettiin valaistus ja vanhat kattokruunut pääsivät alkuperäisille paikoilleen keskikäytävälle. Kirkon etelä- ja pohjoissiivekkäissä, niin alhaalla kirkkosalissa kuin ylhäällä lehtereillä, sijaitsee nykyään myös televisionäytöt, jotka seurakunta sai lahjoituksena noin vuosi sitten. Ne ovatkin kätevät massiivisessa ristikirkossa, jossa muuten ei ristikäytäviltä olisi näkyvyyttä alttarille. Kameroiden avulla voidaan näytöistä esittää jumalanpalveluksia ja konsertteja suorana lähetyksenä.

Tervetuloa myös paikan päälle käymään ja ihailemaan kirkkoa! Kirkko avoinna joka arkipäivä elokuun puoleen väliin asti!

Kesäterveisin kirkosta, Miisa

 

Hautausvaakunoista

Alkuun mainittakoon, että kirjoittajana toimii tällä kertaa Miisaa tuuraamassa oleva veljensä Mikke. Viime ja tämän viikon kirkolla vain olin, mutta hyvin pääsin hommaan kiinni näinkin pienessä ajassa. Ensi viikolla Miisa lyhyehköltä loma-ajaltaan jo sitten palaa taas arvon vierailijoidemme päiviä piristämään.

Kelit ovat parantuneet ja vaikka ulkona helle paahtaa, on kirkossa sisällä aina mukavan viileä. Lämpimistä keleistä huolimatta vierailijoiden määrä ei oikeastaan ole kuitenkaan noussut, mutta jonkun verran on kuitenkin käynyt: Viime viikolla keskimäärin hieman yli kymmenen päivässä ja tällä viikolla maanantaina huimat 29 ihmistä. Konserttiharjoittelijoita on riittänyt päivittäin monia, voi vain sivusta ihailla kuinka hyvin itseä nuoremmat taiturit pianoa pimputtelee.

Monia vierailijoita on kiinnostanut erityisesti kirkon takaseinässä, länsipäädyssä, olevat vanhat hautausvaakunat, joten kirjoitanpa niistä hieman tietoa tännekin.

 

Seinällä vasemmalla alhaalla on Johan Spofvenhielmin (1650-1705) vaakuna, josta kuva yllä. Vaakunakentässä on kuvattuna vinonauhan molemmin puolin kullattu kuovi, ruotsiksi kuovi kun on Spov. Spofvenhielm oli Ylä-Satakunnan kihlakunnan tuomari ja muodosti 1684 kahdesta tilasta Sotavallan kartanon, jota hallitsi kuolemaansa saakka. Vuonna 1710 hänen leskensä myi kartanon ratsumestari Mårten Enbergille (1682-1758), joka myöhemmin aateloituessaan otti nimen Segercrantz (vaakuna seinällä oikealla alhaalla, kuva alla). Segercrantz omisti mm. Sotavallan, Lastusten ja Innilän kartanot ja oli kotipitäjässään hyvin arvostettu henkilö ”seurakunnan kunnianarvoisana esimiehenä”. Segercrantz haudattiin kirkon kuoriosassa olevaan hautaholviin, jossa Spofvenhielm olikin jo odottamassa.

 

 

Vasemmalla ylhäällä puolestaan on Erik Pistolhielmin (?-1669) vaakuna, josta kuva yllä. Pistolhielm oli Viipurin ratsurykmentin eversti, monien kartanoiden herra (Tolvila, Hautaa, Vesunni, Paimela) ja taisteli 30-vuotisessa sodassa. Hänen varsinainen hautausvaakunansa on Toijalan kirkossa, jonne hänet myös haudattu on. Lempäälän puolella oleva Tolvilan kartano oli vain sivutila, muuten hän asui Akaalla olleessa Hautaan kartanossaan.  

 

Oikealla ylhäällä on Herralan eli Lopen kartanon omistajan Anders Rundeelin (?-1690) vaakuna, josta kuva yllä. Rundeel oli perinyt kartanon isältään, mutta muuta hänestä tiedetäkään.

Suurin kysymys, eli miksi hautausvaakunat seinällä ovat, on kuitenkin vielä vastaamatta. Säätyläisten hautajaisiin oli tapana valmistaa puisia koristeltuja vaakunoita, jotka ripustettiin mahdollisuuksien mukaan haudan lähelle osoittamaan seuraaville sukupolville, että yhteisössä arvokkaita tai kirkkoa lahjoituksilla suuresti tukeneita ihmisiä on kyseiseen paikkaan haudattu. Esimerkiksi kirkon keskellä oleva messinkikattokruunu on Segercrantzin vuonna 1738 lahjoittama.

Tässäpä tämä tällä kertaa, mutta kunhan Miisa palaa puikkoihin on jatkoa luvassa. Hyvää kesän jatkoa kaikille!

-Mikke