Kesän loppu

Viimeisiä päiviä vietetään kirkossa tänä kesänä. Lempäälän kirkko on toiminut kesäkuun alusta tiekirkkona ja nyt huomenna perjantaina on viimeinen aukiolopäivä, jolloin ovet ovat avoinna ja opas paikalla. Ensi kesänä tiekirkkoilu jatkuu taas samanlaisena ja paikalta löytyy päivystävä henkilö, ehkä minä, ehkä joku muu. Toki seurakuntaelämä jatkuu aktiivisena läpi vuoden ja kyseisessä kirkossa on esimerkiksi jumalanpalvelus joka sunnuntai. Mutta jokapäiväinen kirkkokäytäntö näin kesällä supistuu syksyn lähestyessä ja kun niin sanottu arki alkaa.

Olen nauttinut kesästäni paljon ja ollut kiitollinen näin ainutlaatuisesta tilaisuudesta olla kesä kirkossa. Kesä on mennyt todella nopeasti ja tuntuu haikealta lähteä taas opiskelemaan ja aloittaa arkielämä. Lähteä pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Lohduttavaa on kuitenkin tietää, ettei kirkko ja seurakunta täältä minnekään katoa vaan aina voi palata takaisin.

Kesän mittaan kirkossa on käynyt monenlaisia vierailijoita. On ollut vanhoja, nuoria ja lapsia, perheitä, pariskuntia, ystävyksiä ja muutama ryhmäkin. Monet ovat tulleet yksin ja he ovatkin viipyneet vähän pidempään. On ollut paikkakuntalaisia, jotka asuneet sadan metrin päässä kirkosta useamman vuoden, mutta nyt ensimmäistä kertaa rohjenneet tulla sisälle kirkkoon. Paljon on ollut myös kauempaa pohjosesta tulleita sekä muita niin kutsuttuja turisteja ympäri Suomea. Myös ulkomailta on ollut vierailijoita ympäri Eurooppaa sekä muutama jopa Yhdysvalloista asti.

Eniten on kuitenkin ollut ihan Lempäälästä sekä lähikaupungeista, Tampereelta, Nokialta ja Akaasta. Paljon on käynyt itselleni tuttuja, kun paikkakuntalainen olen ja seurakunnassa ollut aktiivisesti. Mutta moneen olen myös tutustunut ja vaki-ihmiset ovat vierailleet kirkossa viikottain. Vanhemmat ihmiset ovat herättäneet suurta kunnioitusta reippaudellaan ja aitoudellaan. Olen kuullut tarinoita vierailijoilta kirkon eri vaiheista ja lapsuudenmuistoista - tärkeimmät kirkkohistoriakuvat olen hahmottanut siis kävijöiltä itseltään ja heidän muistoistaan, en historiikkeja lukemalla! Muutaman vanhemman ihmisen kanssa olen nopeasti tehnyt myös sinunkaupat ja olemme kesän mittaan jopa ystävystyneet.

Itselleni kirkot ovat hienoja historiallisia rakennuksia, joihin liittyy paljon tarinoita. On ollut ilo olla jakamassa Lempäälän kirkon historiikkiä myös eteenpäin kiinnostuneille vierailijoille. Monet ovatkin kyselleet ja halunneet opastuksen kirkon historiasta. Kirkko toimii myös hiljentymisen paikkana ja useat ovat tulleet vain istumaan ja rauhoittumaan alttarin eteen. Tämän olen tietenkin heille suonut ja istua on saanut sen aikaan kun itsestä on tuntunut hyvältä. Muutamat ovat halunneet sytyttää lähetyskynttelikköön myös muistokynttilän.

On ollut ihana huomata, miten kirkko ja seurakunta ovat niin isossa osassa ihmisen eri elämänvaiheita. Kesän aikana on kastettu seurakuntaan uusia jäseniä ja konfirmoitu lukuisia nuoria. Elämän rajallisuudesta on muistuttaneet arkena soitettavat sanomakellot vainajan muistoksi, joita olen kuunnellut kesän mittaan useita. Hautajaisia on ollut näin myös useita ja olen nähnyt muutamia arkkuja kuskattavan kirkkoon, ennen kuin olen lähtenyt pois hautajaissaattueen tieltä. Mutta mielestäni kauneimpia ovat olleet lukuisat avioliittoon siunaamiset. Vihkiharjoituksia olen saanut seurata vierestä, kuinka kukkaistytöt kirmaavat keskikäytävää alttarille  ja pariskunta kävelee rauhallisesti perässä. Seurue on usein pieni ja vaatetus vielä arkinen. Mutta tunnelma on odottava ja jännittynyt. Papin kanssa käydään yhdessä läpi, miten tulee toimia sitten suurena päivänä. Alkukesällä sain osallistua myös Lempäälän kirkossa varsinaiseen vihkimiseen, kun ihana lapsuuden koulukaverini meni naimisiin toisen seurakuntanuoren kanssa!


Haluan lopussa kiittää Lempäälän seurakuntaa vierahtäneestä kesästä. Se on ollut ikimuistoinen ja itselleni merkityksellinen. Olen saanut antaa, mutta paljon enemmän saanut.

Kiva jos olet löytänyt blogiini ja jaksanut lukea esittelyjäni kirkosta. Tahdon toivottaa jokaiselle aurinkoista loppukesää ja syksyn alkua! Ja toivottaa jokaisen tervettulleeksi mukaan Lempäälän seurakunnan toimintaan, jos se on mahdollista. Seurakunta tarjoaa monipuolista toimintaa kaiken ikäisille ympäri vuoden.

Haluan vielä jakaa yhden lempiraamatun kohtani, jokaiselle rohkaisuksi. Se löytyy Joosuan kirjan alusta luvusta yksi jakeesta yhdeksän:
                             
                                 "Muista, että olen sanonut sinulle: ´Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä
                                 lannistu. Herra , sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi."



Terveisin kirkonopas Miisa
 

Alttaritaulut

Lempäälän kirkon alttarikoristus eroaa muista kirkoista siinä, ettei päätyseinällä ole perinteistä alttaritaulua. Itäpäädyn kiviseinällä on kaksi isoa ikkunaa, sinisävyinen nimeltään pilvet ja tämän päällä punasävyinen neliapilaikkuna. (Ikkunoista kerroin enemmän jo aikaisemmin.)

Alttarin yläpuolella ikkunoiden edessä roikkuu nykyään massiivinen krusifiksi. Se on yli kaksi metriä korkea ja todella vaikuttava karuudessaan. Krusifiksia pidetään kirkon vanhimpana esineenä, se on säilynyt aina keskiajalta asti. Huhutaan, että se olisi hankittu jo kirkon vihkiäistilaisuuteen 1500-luvun alussa. Krusifiksin materiaali on koivua, joten se on pohjoismaista tekoa, todennäköisesti jopa kotimaista. Veistos kuvastaa tyypillisesti myöhäiskeskiaikaiselle hurskauselämälle ominaista kärsimysmystiikkaa.

Kirkossa on ollut kuitenkin aikaisemmin "perinteisiä" alttaritaulua, jotka nykyään ovat siirretty muualle kirkkoon. Vanhimmat säilyneet taulut ovat 1700-luvulta turkulaisen Johan Georg Geitellin (1683-1771) maalamat neljä teosta. Teokset ovat nykyisin sijoitettu pohjoissakaran sakariston puoleiselle seinälle ja ne ovat raamitettu yhdeksi tauluksi. Keskelle on jätetty aukko, josta näkee millaista harmaakiveä kirkon rakentamisessa on käytetty.

Taulut hankittiin kirkkoon 1759 suurehkon korjaustyön päätteeksi. Vuoden 1895 kirkon korjaukseen saakka ne olivat kuori-ikkunan ympärillä samassa järjestyksessä kuin nykyisellä paikalla. Taulut kuvaavat pääsiäisen tapahtumia aiheinaan Herran ehtoollinen, Kristus Getsemanessa, ristiinnaulitseminen ja Kristuksen ylösnouseminen.

 

Vuonna 1902 kirkko sai uudet taulut vanhojen tilalle. Lempääläinen Kaarlo Enqvist-Atra maalasi kaksi suurta alttaritaulua, jotka esittivät Kristusta Getsemanessa ja Kristusta ja Maria Magdalenaa. Nuori taiteilija oli vain 22-vuotias kun hän sai tilauksen tehdä kirkkoon taulut. Taulut valmistuivat Italian Firenzessä, josta ne kuljetettiin Lempäälään. Tauluista voi havaita ajan hengen symbolismia, kuten Getsemane-taulun alakulman kaksitoista punaista ruusua tai Maria Magdalena-taulun tuonpuoleisuutta kuvaava punaisena hehkuva taivas. Oli harvinaista, että kirkon alttaritaulut oli tehnyt paikkakunnan "oma" taiteilija ja taulut tulivatkin useille todella rakkaiksi. Välillä hyvin kiihkeistä keskusteluista huolimatta, viimeisen peruskorjauksen yhteydessä taulut siirrettiin lehteriportaikkoihin ristivarsien päätyseinille.

 

Monet vierailijat ovat tienneet juuri nämä taulut ennestään ja ensimmäinen kysymys kirkkoon tullessa on ollutkin: ”Missäs ne Atran maalaukset ovat?” Paljon olen kuullut ylistystä myös maalausten kauneudesta ja siitä, kuinka tärkeitä ne ovat aikoineen kävijälle olleet. Monet ovatkin kritisoineet peruskorjauksessa tehtyä muutosta siirtää taulut yläparville, ja miettineet miksei kauniita tauluja voinut jättää alttarille. Taulujen hyvä kunto ja säilyvyys sisällä kirkossa ovat kuitenkin lohduttaneet ja niiden kuvista tehtyjä postikortteja monet ovat halunneet ostaa myös muistoksi kotiin.

 

Taulujen kuvat ja mahtava krusifiksi eivät pääse oikeuksiinsa ottamissani kuvissa. Ne ovat massiivisia taideteoksia, jotka ovat iso osa kirkon sisustusta. Maalauksien sanoma ja kohtaus tulee selkeästi ja elävästi esille ja värit ovat säilyneet kauniisti (erityisesti luonnollisesti uudemmissa tauluissa.) Alttaritaulut ovat olleet tärkeässä osassa kirkon sisustusta aina, koska ennen lukutaito oli harvassa ja ihmiset kuvien avulla muistelivat raamatun kertomuksia. He kiinnittävät niihin huomiota esimerkiksi pitkien jumalanpalvelusten aikana ja kuvat värittivät ja elävöittivät kirkon joskus ankeitakin seiniä.

 

 

 

 

Tästä lähtee viimeinen viikkoni Lempäälän kirkon oppaana. Enää tämän viikon kirkko on auki tiekirkkona, maaanantaista perjantaihin kello 10-16. Tule siis vielä nyt käymään, jos haluat vierailla kesäisessä kirkossamme ja mahdollisesti kuulla jotain lisää Lempäälän kirkosta!

 

Siunattua viikkoa kaikille ja turvallista koulutien aloitusta perheen pienimmille! :)

 

-Miisa

Arvaa mikä?

Kirkossa oleillessani ja kiertäessäni, olen huomannut mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sisustuksessa ilmenee asioita, jotka eroavat normaalin asutuksen kalustuksesta; tietenkin koska kyseessä on kirkko. Monista esineistä vierailijatkin ovat kyselleet, että mikäs tämä on ja mikä tehtävä sillä on. Siksi päätin tehdä hieman erilaisen julkaisun ja kuvata kirkkoa eri näkökulmasta kuin yleensä. En ole kauheasti kuvaillut, joten osa kuvista on hieman huonolaatuisia, mutta se ei tässä tilanteessa haittaa.  Seuraavassa esitän ”kuva-arvoituksia” sisältä kirkosta ja teidän tulee arvata mistä tämä kuva olisi otettu tai mikä tarkoitus kuvassa olevalla esineellä on J

Eikun arvailemaan!

 

(pieniä nauloja naulattu kiviseinään virsinumeroita varten, sijaitsee alttarin vieressä, kummassakin ristikäytävässä ja yläparvilla)

 

 

(puusta tehdyt ”naulakot” kolehtihaaveja varten, sijaitsee alttarin vasemmalla puolella kirkkosalista katsottuna, sakastin oven vieressä. Kun kolehti on kerätty, se tuodaan alttarin eteen siunattavaksi. Tämän jälkeen haavit ripustetaan naulakoihin ja kolehdinkerääjä kumartaa alttarille ja kirkkokansaan päin ja lähtee pois.)

 

 

(paljon pieniä valkoisia kynttilöitä tiiviisti laatikossaan. Kyseessä iso lähetyskynttelikkö, johon voi sytyttää kynttilän esimerkiksi läheisensä muistoksi. Kynttelikön alhaalla laatikko, josta voi ottaa kynttilän ja laittaa sen palamaan kynttelikköön. Keskellä pieni lipas vapaaehtoista maksua varten.)

 

 

(yksityiskohta kirkon uruista. Kuva otettu urkujen takaa, jossa puuelementtejä. Lempäälän urut ovat kirkon kolmannet ja ne ovat 31-äänikertaiset ja valmistanut vuonna 1987 urkurakentamo Veikko Virtanen.)

 

(keskimmäisen kattokruunun pitkä vaijeri ylös keskihoviin asti. Kannattelee massiivista ja painavaa kattokruunua.)

 

 

(yksityiskohta kirkon saarnatuolista. Kuva otettu ylhäältä parvelta ja siinä näkyy vain pieni yksityiskohta, lehtikoristelu. Saarnatuoli on tyyliltään uusgoottilainen ja se on vuodelta 1839. Se valmistettiin kirkon vihkijäisiin, suuren ristisiivekkeiden laajennustyön yhteyteen.)

 

 

(kuvio kirkon käytävämatoista. Pitkät, paksut matot menevät läpi kirkon, eteläsiivestä pohjoiseen ja pääovelta alttarille asti.)

 

 

(kirkon virsikirjoja hyllyssä rivissä. Kirkossa käytetään punakantisia virsikirjoja, jonka kannessa on painettuna kuva Pyhän Birgitan kirkosta. Sisäsivulla sanotaan, että kirja on ”hyväksytty  kirkolliskokouksessa 13.helmikuuta 1986.)

 

Ekstra kuva, joka melko vaikea:

 

(kuvassa lempääläisen Mikko Matinpoika Mikkolan puumerkki muistotaulussa. Muistotaulussa Lempäälän ja lähitienoon talonpojat ovat tehneet anomuksen Venäjän keisarille tuomioistuimissa käytettävän suomen kielen puolesta. Taulu on vuodelta 1845 ja sen anomus hylättiin. Keskellä olevaa tekstiä reunustavat 16 talonpojan henkilökohtaiset puumerkit. Taulu sijaitsee kirkossa urkuparvelle johtavien portaiden tasanteella.)

 

 

Kuinka monta oikeaa veikkausta sait?

 

-Miisa

Kirkon historiaa

Kirkkoelämä on jatkunut rauhallisissa merkeissä, mutta selvästi aktiivisempana kuin kesäkuussa. Vierailijoita on käynyt pari-kolmekymmentäkin päivässä ja ulkomaalaisiakin on ollut. Ilma on ollut ulkona kovin vaihteleva, lämpötila on ollut helteen puolella ja aurinko paistanut, mutta rajuja sadekuuroja on myös tullut ja vähän jopa ukkostanut. Moni onkin piipahtanut kirkkoon viilentymään ulkona olevaa painostavaa ilmaa. Alkukesän todella viileiden ilmojen ja jopa yöpakkasten vuoksi kivikirkkokin viileni ja sisällä oli melko kylmä ja sai kulkea pitkissä housuissa ja paksussa villapaidassa. Nyt kirkon sisälämpötila on kuitenkin noussut ja oppaallakin on sopivan mukava työympäristö. J

Seuraavassa tekstissä kerron Pyhän Birgitan kirkon syntyhistoriaa ja rakennusvaiheita. Tietoja olen ottanut kirkkomme historiikista ja suntioltamme kuulumista tiedoista. Tässä siis tiivistettynä kirkon tarina:

Lempäälän kunnan alueella on ollut asutusta pitkään. Ennen omaa kirkkoa, 1200-luvulla, kuntalaiset kävivät Karkussa Sastamalan kirkossa. 1300-luvun alussa kirkkomatka lyheni yli puolella, kun Pirkkalaan valmistui kirkko.  Hieman myöhemmin saatiin oma kirkko Lempäälän rajojen sisäpuolelle Aimalaan, joka kuitenkin tuhopoltettiin kylän hullun toimesta. (Huhu kertoo että poltto olisi ollut ”suunniteltu”, koska kirkko edelleen sijaitsi liian kaukana kylästä.)  Tästä kirkosta saatiin kuitenkin pelastettua neljä pientä pyhimyksen kuvaa: Paavali, Pietari, Birgitta ja Magdaleena. Miesten pyhimyksen kuvat laitettiin toiselle lautalle ja naiset toiselle ja niiden oli ennustava uudet kirkon paikat. Miesten lautta ajelehtikin Vesilahdelle ja sille paikalle rakennettiin Vesilahden kirkko. Naisten lautta ajelehti aluksi järven toiselle puolelle Hauralaan, mutta se ei ollut hyvä paikka kirkolle. Siispä kun tuuli oli suotuisampi, lähetettiin lautta uudelleen vesille ja se rantautui Telkäntaipaleelle, nykyisin kutsuttuun Myllyrantaan, jonne alettiin rakentaa nykyistä kirkkoa.  Tässä paikalla oli sijainnut myös vanha kalmisto eli hautausmaa.

 

 

Kuva Lempäälän kirkosta: Selim Lindgvistin akvarelli vuodelta 1892. (Kirkon historiikista otettu.)

 

Kirkon rakentamisvuodeksi, jolloin se olisi valmistunut, on useiden tutkimusten perusteella vakiintunut vuosi 1504. Uskomuksen mukaan kirkko olisi jättiläisten rakentama, jolloin Pirkko peikko olisi istunut uljaan kiviseinämän päällä ja heilutellut jalkojaan. Muitakin uskomuksia rakentamiseen liittyy, mutta ne taitavat olla vain legendoja. J Kirkon seinät ovat harmaakiveä ja lähes kaksi metriä paksut, joten tuntuu uskomattomalta miten ne on saatu koottua sen ajan välineillä ja tarvikkeilla.

Aluksi kirkko oli suorakaiteen muotoinen, yksilaivainen, kuten monet myöhäiskeskiajan satakuntalaiset kirkot. Kirkon vanhimpana osana pidetään sakaristoa eli kirkon sakastia, ja se saattaa olla hieman vanhempi kuin itse runkokirkko. Tästä ei ole kuitenkaan varmuutta. Kirkon eteläsivulla oli sijainnut myös asehuone, joka purettiin kirkon laajennustöissä. 1830-luvulla tehtiin kirkon historian suurin remontti, kun se laajennettiin ristikirkoksi. Kirkon uudet etelä- ja pohjoissiivekkeet olivat lähes symmetriset vanhan rungon kanssa, vain hieman leveämmät. Kirkon ulkoasua muuttivat myös vanhojen ikkunoiden laajentaminen sekä päätyihin avatut kookkaat neliapilan muotoiset ikkunat. Kolmeen ristivarteen rakennettiin myös lehterit.

 

Kuvat kirkon eri vaiheista ja suunnitelmista. Kuvat otettu kirkon historiikista, josta löytyy myös lisätietoa eri vaiheista.

 

 

Vuosisatojen kuluessa kirkossa on tehty useita korjaus- ja muutostöitä. Viimeinen kirkon peruskorjaus tehtiin vuonna 1982-1984 ja sen suunnitteli Eila Piironen-Havas. Kirkon sisätilat muuttuivat oleellisesti ja suuria muutoksia tehtiin. Länsipäädyn urkulehteri purettiin ja urut siirtyivät pohjoissiipeen, lattiat ja katto uusittiin ja kirkkosali sai uudet penkit. Myös vanhat Enqvist-Atran alttarimaalaukset siirtyivät lehtereille ja keskiaikainen krusifiksi sai kunniapaikan kirkon alttarilla. Muutosten tavoitteena oli korostaa kirkon keskiaikaista tila-arkkitehtuuria.  

 

Kuvia nykyisestä kirkosta.

 

 

Tämän jälkeen kirkossa ei ole tehty remontteja, vain ylläpitosiivousta ja paikkausta, sekä uudistusta nykyaikaan. 2000-luvun alussa muutettiin valaistus ja vanhat kattokruunut pääsivät alkuperäisille paikoilleen keskikäytävälle. Kirkon etelä- ja pohjoissiivekkäissä, niin alhaalla kirkkosalissa kuin ylhäällä lehtereillä, sijaitsee nykyään myös televisionäytöt, jotka seurakunta sai lahjoituksena noin vuosi sitten. Ne ovatkin kätevät massiivisessa ristikirkossa, jossa muuten ei ristikäytäviltä olisi näkyvyyttä alttarille. Kameroiden avulla voidaan näytöistä esittää jumalanpalveluksia ja konsertteja suorana lähetyksenä.

Tervetuloa myös paikan päälle käymään ja ihailemaan kirkkoa! Kirkko avoinna joka arkipäivä elokuun puoleen väliin asti!

Kesäterveisin kirkosta, Miisa

 

Hautausvaakunoista

Alkuun mainittakoon, että kirjoittajana toimii tällä kertaa Miisaa tuuraamassa oleva veljensä Mikke. Viime ja tämän viikon kirkolla vain olin, mutta hyvin pääsin hommaan kiinni näinkin pienessä ajassa. Ensi viikolla Miisa lyhyehköltä loma-ajaltaan jo sitten palaa taas arvon vierailijoidemme päiviä piristämään.

Kelit ovat parantuneet ja vaikka ulkona helle paahtaa, on kirkossa sisällä aina mukavan viileä. Lämpimistä keleistä huolimatta vierailijoiden määrä ei oikeastaan ole kuitenkaan noussut, mutta jonkun verran on kuitenkin käynyt: Viime viikolla keskimäärin hieman yli kymmenen päivässä ja tällä viikolla maanantaina huimat 29 ihmistä. Konserttiharjoittelijoita on riittänyt päivittäin monia, voi vain sivusta ihailla kuinka hyvin itseä nuoremmat taiturit pianoa pimputtelee.

Monia vierailijoita on kiinnostanut erityisesti kirkon takaseinässä, länsipäädyssä, olevat vanhat hautausvaakunat, joten kirjoitanpa niistä hieman tietoa tännekin.

 

Seinällä vasemmalla alhaalla on Johan Spofvenhielmin (1650-1705) vaakuna, josta kuva yllä. Vaakunakentässä on kuvattuna vinonauhan molemmin puolin kullattu kuovi, ruotsiksi kuovi kun on Spov. Spofvenhielm oli Ylä-Satakunnan kihlakunnan tuomari ja muodosti 1684 kahdesta tilasta Sotavallan kartanon, jota hallitsi kuolemaansa saakka. Vuonna 1710 hänen leskensä myi kartanon ratsumestari Mårten Enbergille (1682-1758), joka myöhemmin aateloituessaan otti nimen Segercrantz (vaakuna seinällä oikealla alhaalla, kuva alla). Segercrantz omisti mm. Sotavallan, Lastusten ja Innilän kartanot ja oli kotipitäjässään hyvin arvostettu henkilö ”seurakunnan kunnianarvoisana esimiehenä”. Segercrantz haudattiin kirkon kuoriosassa olevaan hautaholviin, jossa Spofvenhielm olikin jo odottamassa.

 

 

Vasemmalla ylhäällä puolestaan on Erik Pistolhielmin (?-1669) vaakuna, josta kuva yllä. Pistolhielm oli Viipurin ratsurykmentin eversti, monien kartanoiden herra (Tolvila, Hautaa, Vesunni, Paimela) ja taisteli 30-vuotisessa sodassa. Hänen varsinainen hautausvaakunansa on Toijalan kirkossa, jonne hänet myös haudattu on. Lempäälän puolella oleva Tolvilan kartano oli vain sivutila, muuten hän asui Akaalla olleessa Hautaan kartanossaan.  

 

Oikealla ylhäällä on Herralan eli Lopen kartanon omistajan Anders Rundeelin (?-1690) vaakuna, josta kuva yllä. Rundeel oli perinyt kartanon isältään, mutta muuta hänestä tiedetäkään.

Suurin kysymys, eli miksi hautausvaakunat seinällä ovat, on kuitenkin vielä vastaamatta. Säätyläisten hautajaisiin oli tapana valmistaa puisia koristeltuja vaakunoita, jotka ripustettiin mahdollisuuksien mukaan haudan lähelle osoittamaan seuraaville sukupolville, että yhteisössä arvokkaita tai kirkkoa lahjoituksilla suuresti tukeneita ihmisiä on kyseiseen paikkaan haudattu. Esimerkiksi kirkon keskellä oleva messinkikattokruunu on Segercrantzin vuonna 1738 lahjoittama.

Tässäpä tämä tällä kertaa, mutta kunhan Miisa palaa puikkoihin on jatkoa luvassa. Hyvää kesän jatkoa kaikille!

-Mikke

Ikkunat

Seuraavassa haluan esitellä kotikirkkoni ikkunoita. Mielestäni ne ovat aina olleet erityisen kauniit, ei liian sekavat vaan harmonisen rauhoittavat. Ikkunoiden väri ja luonne muuttuu paljon ilmaston mukaan: aurinkoisina päivinä valo loistaa kirkkaana sisään kirkkoon, pilvisinä ja sateisina päivinä ikkunoiden lasit ovat paljon tummemmat. Myös taustan vaikutuksen väreihin huomaa kun kävelee kirkossa.

Kirkon laajennuksessa ristikirkoksi 1830-luvulla, jokaiseen neljään siipeen tehtiin neliapilaikkunat. Muiden ikkunoiden alkuperäisestä koosta ja muodosta ei ole varmuutta, koska niitä on muutettu useiden korjautöiden yhteydessä.  Viimeisimmän peruskorjauksen yhteydessä, vuosina 1982-84 ikkunat uusittiin arkkitehti Eila Piironen-Havaksen suunnitelmien mukaan.Osassa ikkunoista lasi on ranskalaista antiikkilasia ja koristeikkunat on lasittanut Wuorion maalamo Helsingissä.

 

Kuori osan neliapilaikkuna on ainoa, mikä on saanut antiikkilasin neliapilaikkunoista. Sen yleissävynä on punainen, mutta siinä on myös punertavan violetin eri sävyjä. Ikkunan väritys tuo mieleen tunnelman pitkäperjantaista ja sen nimenä on Kukka.

 

Kuoriosan isompi alttari-ikkuna on yleissävytykseltään sininen ja sen nimi on Pilvet. Ikkunassa vuorottelevat siniset ja harmahtavat sävyt.

 

Kuorin eteläseinällä on keltasävyinen suippokaari-ikkuna, jonka nimi on Syksy. Ikkunalasejen väreinä on keltainen ja harmaansävyt ja se luo tunnelman pääsiäisestä. Kynttilikköön sytytetään pyhänä muistokynttilät kuulutettujen vainajien muistoksi.

 

 

Länsisakaran eli pääoven eli alttaria vastakkaisen oven vieressä löytyy myös muutama värikäs kaari-ikkuna. Länsisakaran suippokaari-ikkunoista eteläinen on keltasävyinen ja pohjoinen vihreäsinertävä.

 

Oven yläpuolella oleva matala suippokaari-ikkuna on yleissävyltään punertavan violetti ja neliapilaikkuna sinertävän violetti.

 

 

 

 

 

Alla muutama kuva jossa allekirjoittanut kirkko-opas poseeraamassa ikkunoiden edessä. :)

 

(Kuvat ottanut minä, veljeni Mikke Palvanen ja kaveri Juho Varpukoski)

 

 

 

Kesäterveisin Miisa

 

Alkukesän kuulumisia

Ensimmäiset viikot Lempäälän kirkossa ovat sujuneet rauhallisissa merkeissä. Vierailijoita on ollut vaihtelevasti, mutta ihan mukavasti kuitenkin. Joinain päivinä on käynyt ihan muutama, kun taas ”huippupäivinä” lähemmäs kolmisenkymmentä on vieraillut kirkossa. Keskiarvoksi voin siis todeta, että noin viisitoista ihmistä vierailee kirkossa päivittäin. J

 

Alkukesään on kuulunut kirkollisia pyhiä, mikä on näkynyt myös Lempäälän kirkossa. Sunnuntaina 8.6. vietettiin helluntaita, eli Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon muistopäivää. Raamatun mukaan Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina ja se tapahtui kymmenen päivää Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.  Ensimmäisen helluntain tapahtumista kerrotaan Apostolien tekojen toisen luvun alussa:

 Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä siitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen ja kirkkolain mukaan kirkollinen juhlapäivä. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstaista. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10.toukokuuta ja viimeistään 13.kesäkuuta. Varsinainen helluntaipäivä on nykyään aina sunnuntai.

Kirkossa helluntain vietto näkyi kirkkotekstiileissä, jotka vaihdettiin punaisiksi. Alttaripöydän reunaan puettiin kirkas punainen alttarivaate, johon on kirjottu neljän apostolin symbolit: härkä (Luukas), kotka (Johannes), enkeli (Matteus) ja leijona (Markus). Myös saarnatuolin kirjaliina vaihdettiin punaiseksi. Lempäälän kirkon kirkkotekstiilit on suunnitellut Saara Lind ja päämateriaalina niissä on käytetty villaa sekä tehosteena silkki-, kulta- ja hopealankaa. Punaiset tekstiilit olivat esillä helluntaipäivää seuraavan viikon.

kuva: Juho Varpukoski

 

 

 

Pari päivää ennen juhannusta, Lempäälän kirkko koristeltiin vehrein koivuin. Pääportti ja alttarin reunat saivat kylkiinsä nuoret koivun alut ja ristikäytävien pylväisiin rakennettiin hienot koivukujat. Juhannusta pidetään melko maallisena kansanjuhlana ja se onkin suomalaisille tärkeä keskikesän perinne. Juhannuksen juuret menevät muinaisuskonnoiden juhliin, mutta kristillisessä perinteessä sitä pidetään myös Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tuleekin nimi juhannus. Jossain luki myös, että juhannuksen ajankohta, puoli vuotta ennen joulua, määräytyisi Johanneksen syntymän mukaan, koska Luukkaan evankeliumin mukaan Johannes syntyi noin kuusi kuukautta aikaisemmin kuin Jeesus.

Alttaritekstiileiden väri muutettiin helluntain jälkeen valkoiseksi, mikä on liturgisissa väreissä ilon, kiitoksen ja puhtauden väri. Saara Lindin suunnittelemissa kirkkotekstiileissä Lempäälän kirkkoon, valkoisen sarjan nimi on Kolminaisuus ja tekstiileihin on kirjottu Pyhän kolminaisuuden symboli. 

 

 

 

 

 

                                             Aurinkoista ja siunattua juhannuksen aikaa kaikille!

                                                                                     Miisa

Lisäys tekstiin 25.6:

Helluntain ja juhannuksen välissä oli sunnuntaipyhä, jolloin vietettiin Pyhän Kolminaisuuden päivää. Tätä kristillistä juhlapyhää vietetään ensimmäisenä sunnuntaina helluntain jälkeen. Suomen evankelislutelilainen kirkko sanoo Kirkkokäsikirjassaan kuinka pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. "Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä." Kirkkopyhänä korostetaan siis Jumalan kolminaisuutta ja -yhteyttä.

Pyhän kolminaisuuden päivän liturginen väri on valkoinen ja myös juhannuksen pyhinä pidetään usein valkoista (kts ylempää merkitys). Heti juhannuksen jälkeen tekstiilit vaihdettiin kuitenkin vihreiksi, mikä on toivon ja iankaikkisen elämän väri. Se on myös kasvun, elämän ja arjen väri ja sitä käytetään yleisesti kaikkina niinä kirkkovuoden aikoina, joita varten ei ole määrätty muuta liturgista väriä. :)

Kesätyö kirkko-oppaana

Minulle tarjoutui mahdollisuus viettää tuleva kesäni kirkossa, kun pääsin kesätöihin Lempäälän Pyhän Birgitan kirkkoon kirkko-oppaaksi. Ajatus tuntui kutkuttavalta: voisin viettää päiväni historiallisessa ympäristössä, jutella ihmisten kanssa ja kertoa heille kirkosta ja samalla opiskella ja oppia itse lisää. Paljoa en työn luonteesta tiennyt etukäteen, mutta tämän kaltaiseksi sen kuvittelin.

Olen nyt ollut kaksi viikkoa kirkko-oppaana ja työ on juuri sellaista kuin kuvittelin! JTärkeimpiä työtehtäväni on pitää kirkko avoinna, toivottaa ihmiset tervetulleiksi ja antaa heille tietoa kirkosta ja kirkkoesineistöstä. Kertoa kirkon historiasta, rakentamiseen liittyvistä uskomuksista, kuntalaisilta saaduista lahjoituksista ja Lempäälän seurakunnan toiminnasta. Pidän myös päivittäin hartaushetken, huolehdin kirkon yleisestä siisteydestä ja paljon muuta pientä puuhaa kuuluu tehtäviini.

Olen 22-vuotias muotoilunopiskelija ja asun Lempäälässä. Syntyjään olen Pirkkalasta, mutta jo seitsemäntoista vuotta olen asunut nykyisessä kunnassa. Lempäälän seurakunnassa olen ollut rippikouluni jälkeen ahkerasti mukana eri tehtävissä. Lempäälän kirkko on kotikirkkoni ja tuttu rakennuksena, mutta historiaa ja esineistöä en aiemmin tuntenut hyvin. On ollut ilo ja kunnia opiskella kauniista kirkostamme lisää ja kertoa opastuksissa siitä myös eteenpäin.

Toivotan sinut tervetulleeksi seuraamaan blogiani ja tutustumaan Lempäälään keskiaikaiseen kirkkoon! Toivon, että osaan esitellä kirkkoa mielenkiintoisesti ja sen arvoa kunnioittaen. Jos sinulla on myös aikaa, tule toki käymään itse paikan päällä!

Terveisin Miisa