Alkukesän kuulumisia

Ensimmäiset viikot Lempäälän kirkossa ovat sujuneet rauhallisissa merkeissä. Vierailijoita on ollut vaihtelevasti, mutta ihan mukavasti kuitenkin. Joinain päivinä on käynyt ihan muutama, kun taas ”huippupäivinä” lähemmäs kolmisenkymmentä on vieraillut kirkossa. Keskiarvoksi voin siis todeta, että noin viisitoista ihmistä vierailee kirkossa päivittäin. J

 

Alkukesään on kuulunut kirkollisia pyhiä, mikä on näkynyt myös Lempäälän kirkossa. Sunnuntaina 8.6. vietettiin helluntaita, eli Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon muistopäivää. Raamatun mukaan Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina ja se tapahtui kymmenen päivää Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.  Ensimmäisen helluntain tapahtumista kerrotaan Apostolien tekojen toisen luvun alussa:

 Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä siitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen ja kirkkolain mukaan kirkollinen juhlapäivä. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstaista. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10.toukokuuta ja viimeistään 13.kesäkuuta. Varsinainen helluntaipäivä on nykyään aina sunnuntai.

Kirkossa helluntain vietto näkyi kirkkotekstiileissä, jotka vaihdettiin punaisiksi. Alttaripöydän reunaan puettiin kirkas punainen alttarivaate, johon on kirjottu neljän apostolin symbolit: härkä (Luukas), kotka (Johannes), enkeli (Matteus) ja leijona (Markus). Myös saarnatuolin kirjaliina vaihdettiin punaiseksi. Lempäälän kirkon kirkkotekstiilit on suunnitellut Saara Lind ja päämateriaalina niissä on käytetty villaa sekä tehosteena silkki-, kulta- ja hopealankaa. Punaiset tekstiilit olivat esillä helluntaipäivää seuraavan viikon.

kuva: Juho Varpukoski

 

 

 

Pari päivää ennen juhannusta, Lempäälän kirkko koristeltiin vehrein koivuin. Pääportti ja alttarin reunat saivat kylkiinsä nuoret koivun alut ja ristikäytävien pylväisiin rakennettiin hienot koivukujat. Juhannusta pidetään melko maallisena kansanjuhlana ja se onkin suomalaisille tärkeä keskikesän perinne. Juhannuksen juuret menevät muinaisuskonnoiden juhliin, mutta kristillisessä perinteessä sitä pidetään myös Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tuleekin nimi juhannus. Jossain luki myös, että juhannuksen ajankohta, puoli vuotta ennen joulua, määräytyisi Johanneksen syntymän mukaan, koska Luukkaan evankeliumin mukaan Johannes syntyi noin kuusi kuukautta aikaisemmin kuin Jeesus.

Alttaritekstiileiden väri muutettiin helluntain jälkeen valkoiseksi, mikä on liturgisissa väreissä ilon, kiitoksen ja puhtauden väri. Saara Lindin suunnittelemissa kirkkotekstiileissä Lempäälän kirkkoon, valkoisen sarjan nimi on Kolminaisuus ja tekstiileihin on kirjottu Pyhän kolminaisuuden symboli. 

 

 

 

 

 

                                             Aurinkoista ja siunattua juhannuksen aikaa kaikille!

                                                                                     Miisa

Lisäys tekstiin 25.6:

Helluntain ja juhannuksen välissä oli sunnuntaipyhä, jolloin vietettiin Pyhän Kolminaisuuden päivää. Tätä kristillistä juhlapyhää vietetään ensimmäisenä sunnuntaina helluntain jälkeen. Suomen evankelislutelilainen kirkko sanoo Kirkkokäsikirjassaan kuinka pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. "Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä." Kirkkopyhänä korostetaan siis Jumalan kolminaisuutta ja -yhteyttä.

Pyhän kolminaisuuden päivän liturginen väri on valkoinen ja myös juhannuksen pyhinä pidetään usein valkoista (kts ylempää merkitys). Heti juhannuksen jälkeen tekstiilit vaihdettiin kuitenkin vihreiksi, mikä on toivon ja iankaikkisen elämän väri. Se on myös kasvun, elämän ja arjen väri ja sitä käytetään yleisesti kaikkina niinä kirkkovuoden aikoina, joita varten ei ole määrätty muuta liturgista väriä. :)